School Start

Nyt on sitten kouluvuosi vihdoin alkanut ja ensimmäinen viikko on onnellisesti takanapäin. Päädyimme ratkaisuun, että lapset menevät 1., 2. ja 3. luokalle. Erityisesti nuorimmaiselle oli tärkeää päästä virallisesti kouluun, ei tarhan puolelle. Niin sitten tehtiin, vaikka äiskää vähän hirvitti. Toiveenamme oli, että he pääsisivät luokille, joissa on muitakin ulkomaalaisia, mieluiten tietysti suomen- tai tanskanpuhujia. Toiseksi vanhimmalla kävi tässä mielessä paras tuuri - luokalla on kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen.

Ennen koulun alkua kävimme infotilaisuuksissa (turkiksi, of course), hankkimassa kirjat ja kouluvaatteet. Tavallaan kaoottista, tavallaan tosi hyvin järjestetty. Ulkomaalaisten ohjausta ei ole millään tavalla huomioitu, mutta kyselemällä vaan peräänantamattomasti rehtorilta kaikki asiat selvisivät ihan hyvin.

Ensimmäinen koulupäivä alkoi yhteiskokoontumisella koulun pihamaalla. Kansallislaulu laulettiin ja tunnelma oli kaikin puolin juhlava ja jännittynyt. Sen jälkeen kaikki oppilaat menivät opettajiensa johdolla omiin luokkiinsa. Kaikki lapset ovat saaneet mukavan tuntuiset opettajat ja luokat. Isommat jäivät omiin luokkiinsa kun olimme sanoneet heiheit, nuorimmainen tarvitsi vähän enemmän tukea alkuun. Hän ei missään tapauksessa suostunut menemään luokkaan ilman äitiä tai isää. "Minä en ymmärrä turkkia" on ollut huolena alusta saakka. Mutta kuin ihmeen kaupalla ruokatunnin jälkeen rohkeutta oli kerääntynyt sen verran, että äiti ja isä pystyivät lähtemään kotiin. Päivän lopuksi tulin sitten takaisin katsomaan, että lapset pääsevät oikeaan koulubussiin. Sitten ajoin itsekseni takaisin ja olimme kotona vastaanottamassa lapsia bussilta ensimmäisen koulupäivän päätteeksi. Sinä iltana ei nukkumaanmenemisessä ei ollut ongelmia. Kaikki - mukaanlukien aikuiset - olivat aika finaalissa jännittävän päivän jäljiltä.

Koulupäivä alkaa klo 9 ja päättyy 16.40. Bussi tulee hakemaan kahdeksan jälkeen ja tuo takaisin puoli kuuden maissa. Aamupäivällä on koulussa tarjolla aamupala, päivällä lounas ja iltapäivällä vielä välipala. Päivä on kieltämättä pitkä, mutta se katkeaa myös hyvin ruokailujen ja välituntien avulla. Illalla on vielä läksyjen aika ja jo ensimmäisellä viikolla niitä näytti tulevan jonkun verran. 

Viikko meni kaiken kaikkiaan todella upeasti. Kaikki lapset olivat suorastaan yllättävän reippaita ja halusivat, että koulun alku onnistuu, vaikka kaikki uudet asiat ovat myös varmasti olleet sekä vähän pelottavia että väsyttäviä. Ja minä ajelin koululle 1-2 kertaa päivässä moikkaamaan ja tsekkaamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin. Herra L:hän oli taas livahtanut heti ensimmäisen kouluviikon kunniaksi viinimatkalle, mutta oli toki hengessä mukana Italiasta käsin, eläköön FaceTime. Perjantaina koulun jälkeen kävimme sitten kahvila Hancissa jätskillä juhlistamassa ensimmäisen viikon mahtavaa loppuunsaattamista.

Viikonloppuna oli sitten lähes pelkkää lekottelua ja rentoutumista. Ja lisäksi vähän läksyjen tekoa. Läksyissä ja koulun viesteissä Google translate on kovassa käytössä.  Harmi vaan, että usein erityisesti pitkien lauseiden kohdalla suomennoksen jälkeen ei ole paljoa viisaampi kuin aloittaessa. Mutta ne turkin alkeet, jotka nyt on tähän mennessä tullut opittua (kiitos Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) ovat tulleet kovaan käyttöön. On ihanaa, että tajuaa välillä edes jotain ja turkkilaiset ovat tosi avuliaita, kun huomaavat, että joku yrittää puhua turkkia. Ja ihanaa, että meidän aikuisten turkinkurssi alkaa ensi viikolla (tovottavasti)!

Muutenkin kuuluu ihan hyvää. Käväisin Nizzassa pari viikkoa sitten ihanien suomalaisten ystävien kanssa. Kiitos Ihanaiset aivan mahtavasta weekendistä! Mutta ei siitä sen enempää koska:  "What happens in Nice, stays in Nice" (vai mitensenytmeni). Keittiökin valmistui, muutama pikku hikkanikotus oli vielä matkanvarrella, mutta ihanahan siitä lopulta tuli. Nyt innolla uuteen viikkoon, pieni flunssa vaivaa koko porukkaa, mutta muuten taas intoa täynnä!

The first school day

Time for national song

Home again

On the way to school again

It's Friday - Hanci time

In the meantime in Italy...

Nice time in Nice

Så er skoleåret kommet i gang i Tyrkiet og børnene er færdige med den første uge. Vi fik så endelig besluttet at børnene skal i 1., 2. og 3. klasse. Specielt for den yngste var det meget vigtigt at komme i skole, ikke i børnehaveklasse. Og sådan blev det så (selv om moderen var lidt nervøs). Vores ønske var at de kunne komme i en klasse hvor der også er andre udlændinge, helst nogle der taler finsk eller dansk. Der var det mellemste barn heldig - med to finsk- og en svensksproget i klassen.

Før skolestart var vi med til infoarrangementer (på tyrkisk, of course), skaffede bøger og skoletøj. På en måde meget kaotisk, på anden måde rigtig godt arrangeret. Vejledning til udlændinge er ikkeeksisterende, men når man bliver med ved at jage skoleinspektøren rundt, får man alligevel styr på det hele.

Den første skoledag startede med samling på skolegården. Nationalsangen blev sunget og stemningen var på alle måder festlig og fyldt med spænding. Bagefter skulle alle til deres klasser sammen med deres klasselærer. Alle børn har fået en sød lærer og er kommet i gode klasser, synes vi. De store børn blev i deres klasser efter vi hade vinket farvel, men den yngste skulle lige bruge lidt støtte fra forældrene; der var ingen chance for at han skulle ind i klassen alene. "Jeg forstår jo ikke tyrkisk" har bekymringen været hele tiden. Men lidt mirakuløst havde han alligevel samlet så meget mod at vi faktisk kunne køre hjem efter frokosten. Sidst på dagen kom jeg så tilbage for lige at tjekke at de fandt den rigtige bus til at køre dem hjem. Jeg kørte selv hjem og stod klar da skolebussen afleverede de tapre børn efter første skoledag. Den aften var der ingen problemer ved sengetid. Alle - inklusiv de voksne - var helt færdige efter en lang og spændende dag.

Skoledagen starter kl. 9 og er færdig kl. 16.40. Bussen henter børnene lidt efter kl. 8 og afleverer dem igen ved halv seks -tiden. Børnene får morgenmad, frokost og eftermiddagsmad (farvel madpakker 👏). Dagen er unægteligt lang, men frokost- og snackpauserne samt frikvartererne bryder den lange dag på en god måde. Om aftenen skal man også lave lektier - og dem var der allerede i den første uge.

Ugen gik alt i alt rigtig flot. Alle børn var næsten overraskende modige og gjorde sig umage for at det skulle starte godt, selv om det nok var lidt skræmmende og trættende. Jeg kørte 1-2 gange om dagen til skolen for lige at tjekke at det hele kørte som det skulle. Hr. L var jo taget på vinrejse til Italien, men støttede selvfølgelig projektet fra afstand. Længe Leve FaceTime. For at fejre den vellykkede første uge tog vil til Cafe Hanci og spiste kæmpe isdesserter fredag efter skolen.

Weekenden gik med ren afslapning og hygge. Og lidt lektier. Når det kommer til lektier eller beskeder fra skolen, er jeg blevet rigtig glad for Google translate, selv om specielt med de længere sætninger, er man ikke altid meget klogere efter oversættelsen - ordene ligner dansk, men det giver bare ingen mening. Ofte har man ingen ide om hvad det handler om... Men alt hvad jeg har lært i tyrkisk 1 (tak Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) har jeg virkelig fået nytte af. Det føles dejligt at kunne forstå i mindst noget en gang i mellem og tyrkerne er meget søde og hjælpsomme når de ser at man prøver at tale tyrkisk. Jeg glæder mig til at starte tyrkisk kursus næste uge (forhåbentligt)!

Men der bliver også tid til lidt rejseri og andre små-projekter. Jeg var et smut i Nice for et par uger siden med mine dejlige finske veninder. Tak til jer for en super weekend! Men ikke mere om det: "What happens in Nice, stays in Nice", eller noget i den retning... Køkkenprojektet er også blevet færdigt. Der var lige nogle små bumps på vejen, men det blev rigtig flot og vi er glade! Nu glæder vi os til endnu en god uge. Vi er allesammen lidt forkølede, men ellers er humøret højt! 

Helsinki update

Elokuun viimeisenä viikonloppuna teimme tyttöreissun Helsinkiin. Viikonlopun teemana oli ystävien 90-vuotisjuhlat ja sen kunniaksi ajattelin kerrankin tehdä helpon ja elegantin reissun vain tyttöjen kesken.  Perheen miehillä ei ollut mitään ajatusta vastaan, he saivat puolestaan viettää miesviikendin ilman tyttöjen hössötyksiä.

Jo Gazipasan kentällä oli tunnelma jotenkin epätavallisen ketterä ja kevyt. Koirat ovat aina olleet tosi reippaita ja hyviä matkakavereita, mutta kyllähän ne hässäkkää lisäävät lentokentillä, kauppareissulla, ravintola- ja hotellivalinnoissa. Perheen muista miehistä nyt puhumattakaan...

Olimme valinneet hotelliksi Lilla Robertsin, joka on yksi Helsingin kiinnostavimmista hotelliuutuuksista. Elegantti, nykyaikainen mutta kuitenkin kohtuuhintainen hotelli kivalla alueella Helsingin keskustassa. Helsingin lentokentältä pääsee nykyisin ihanan helposti junalla suoraan Helsingin keskustaan, joten heti laskeuduttuamme hyppäsimme junaan ja tunnin päästä olimme jo hotellilla. Lekottelimme hetken aikaa huoneessamme, koska pitihän siitäkin nauttia ja huone oli kieltämättä aika ihastuttava ja tilava ja kylpyhuonekin juuri niin ylellinen kuin voi toivoa.

Helsinki tarjoaa tosi paljon eri tyyppisiä ravintoloita ja keskustaan on tullut tosi paljon kiinnostavia paikkoja. Tällä kertaa pidättäydyimme perinteisemmissä paikoissa ja söimme aina niin ihanaa texmexiä sekä Santa Fé:ssä että Cantina Westissä. Molemmat paikat ovat tuttuja jo nuoruudesta, mutta toimivat edelleen erinomaisesti. Lapsille on tarjolla hienot listat ja värittelytehtävät eivätkä tikkaritkaan olleet pahasta... luulen, että äidin lemppariravintolat ovat saaneet pari uutta fania.

Sightseeingillekin jäi aikaa ja ennätimme kokea leikkipuiston Töölössä (Helsinkin on täynnä toinen toistaan parempia leikkipuistoja), Kiasman, uudet Sea Pool -altaat Kauppatorin kupeessa sekä maailmanpyörän. Kiasman näyttely oli ilahduttava koko perheen elämys. Eteläkorealaisen Choi Jeong Hwanin Happy Together oli nimensä mukainen ajatuksia herättävä väri-ilottelu. Allas Sea Pool aukesi virallisesti vasta seuraavalla viikolla, mutta terassi oli jo auki ja altaat näyttävät kivoilta ja ajatus ympärivuotisesta uimamahdollisuudesta saunoineen keskellä kaupunkia on kyllä aika eksoottinen. Viereisestä maailmanpyörästä on komeat maisemat Helsingin ylle, olihan sitä nyt kerran päästävä kokeilemaan.

Reissun kohokohtana oli sitten sunnuntaina ystävien ysikymppiset (45+45, 40+50, 30+60...?). Juhlat järjestettiin Suomen parhaassa ravintolassa Olossa (ravintolassa myös Suomen paras kokki  ja Michelin tähti, wow). Ystäviä oli tullut läheltä ja kaukaa, tunnelma ravintolan talvipuutarhassa oli mahtava, ja tarjoilut upeita!! Saimme myös behind the scenes -kierroksen koko ravintolassa sekä viereisessä Creative Kitchenissä - upean ravintolaelämyksen taustalla on paljon työtä, taidetta ja intohimoa sekä saumatonta tiimityötä. Kiitokset isäntäparille upeasta illasta!

Matka kotia kohti lähti varhanin (liian varhain) maanantaiaamuna. Mutta viikonlopussa ennättää paljon. Kiitos kaikille ihanille ystäville ja sukulaisille taas kerran, oli ihanaa nähdä. Ja vanhasta kotikaupungistakin saa aina paljon enemmän irti, kun tulee turistina paikalle. Kiitos tästä kerrasta ja nähdään pian taas uudestaan!

Helsinki, here we come!

Blue sky

The lovely room

Lilla Roberts

Beautiful Helsinki

Views from the top

Chilling out

Party time!

Vi lavede en pigetur til Helsinki den sidste weekend i august. Weekendens tema var 90 års fødselsdag og i den anledning tænkte jeg for en gangs skyld at lave en nem og elegant lille udflugt kun med pigerne. Familiens mænd (inklusiv 2 hunde) havde ingenting imod det og de fik så også en afslappende weekend uden for meget pigehalløj.

Man kunne mærke forskellen allerede på Gazipasa lufthavn - hvor var det hele bare let og nemt! Hundene har altid været supernemme at rejse med, men der er jo altid lidt extra besvær på lufthavnen, indkøb, valg af restaurant eller hotel. Og det samme gælder lidt de andre mænd i husholdningen... :-)

Vi havde valgt at bo i Lilla Roberts, som er et af de nye fancy hoteller i Helsinki. Det er elegant, ligger superfint men er også til at betale. Der er en helt ny togforbindelse fra lufthavn til centrum, så efter mindre end en time efter landing, var vi allerede på hotellet. Så skulle vi lige nyde lidt vores hotelværelse, som var superlækkert og med et luksus badeværelse. Lige noget for os piger!

Der er en hav af nye restauranter i Helsinki, men denne gang gik vi efter de gode gamle TexMex steder: Santa Fé og Cantina West. Jeg kender begge to fra mine unge dage, men de fungerer stadigvæk super godt med de dejligste nachos og tortillas. De har også fine børnemenuer samt farveblyanter og slikkepinde... jeg tror Santa Fé og Cantina West fik et par nye fans denne weekend.

Vi havde også god tid til sightseeing. Vi var på legeplads i Töölö (Helsinki er fyldt med lækre legepladser), Kiasma museet for moderne kunst, de nye havnebassiner ved Salutorget og Pariserhjulet. Udstillingen i Kiasma var en festlig helefamilie oplevelse, Choi Jeong Hwans Happy Together var både tankevækkende og nydeligt med mange glade farver. Havnebassinerne åbner først ugen efter, men terrassen var allerede i gang og tanken om et lækkert svømmested i midten af byen med mulighed for sauna er godt nok eksotisk! Pariserhjulet ligger lige ved siden af og det var en sjov oplevelse at se hele byen fra den vinkel.

Turens højdepunkt var så på søndag: vennernes 90-års fødselsdag (45+45, 40+50, 30+60...?) Festen foregik på Finlands bedste (jo, den er god nok!) restaurant Olo, som også har Finlands bedste kok og 1 Michelin stjerne. Der var masser af venner, stemningen i Olos vinterhave var i top og maden var super! Vi fik også en behind the scenes - rundtur i hele restauranten og ved siden af i Creative Kitchen. Bag en uforglemmelig restaurantoplevelse ligger der masser af hårdt arbejde, kunst, passion og teamwork. Tak til værtsparret for en uforglemmelig aften!!

Hjemturen var meget tidligt (alt for tidligt) mandag morgen. Men man kan faktisk nå en masse på en weekend. Tak til alle dejlige venner og famile for en super hyggelig weekend! Man får også meget mere ud af sin gamle hjemby,  når man kommer og besøger den som turist :-) Tak for denne gang og på snarlig gensyn!

Holiday again

Lasten kesäkoulu loppui viime perjantaina ja olemme taas sujuvasti sujahtaneet loma-asentoon. Kesäkoulusta jäi hyvä fiilis - ei siinä nyt ihan sujuvaa turkkia vielä opittu, mutta kieli ja koulu tulivat tutuiksi ja kokonaisvaikutelma oli vahvasti positiivinen.

Tällä viikolla teemana on ollut tutustuminen lähialueeseen ja uusiin ravintoloihin sekä kuntoilun aloittaminen (huh!). Alkuviikosta lähdimme ajamaan vuoren rinnettä ylöspäin. Maisema muuttuu pian aika eri näköiseksi, havumetsää, tyhjyyttä ja komeita maisemia. Pikkukyliä matkan varrella ja joitakin mielenkiintoisen näköisiä ravintoloita, joihin täytynee tutustua jossakin vaiheessa.

Eräänä iltana ajoimme meiltä vuorenrinnettä alas puoliväliin ja päätimme kerrankin pysähtyä Terrace café -nimiseen paikkaan. Sen edustalla on näköalatasanne sekä piknik-alue, joka etenkin sunnuntaisin on täynnä ihmisiä. Maisemat ovat myös todella hienot. Sen sijaan ruokaelämys ei ollut ihan yhtä onnistunut - on suorastaan sääli, että niin hienolla paikalla ei ole viihtyisämpää ravintolaa. Toinen yritys oli eilen illalla kala- ja vihannesmarkkinoiden yhteydessä oleva kalaravintola. Tällä kertaa odotukset ylittyivät komeasti! Todella herkullista ruokaa ja ystävällistä palvelua. Kalaa ei melkein kannata kotiin ostaakaan, kun sitä saa niin loistavasti valmistettuna ravintolasta eikä hintakaan todellakaan päätä huimaa. Eräät ehkä kaipasivat hiukan Chardonnayta (sellaista ei paikallisravintolan listalla tietenkään ole) kalan kaveriksi, mutta hyvin meni kokiksen ja veden voimin!

Kuntoilukin on sitten vihdoin aloitettu. Enää ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä mitään. Joten hopihop kuntokuuri käyntiin ja drinksujen määrä nollaan. Liityin projektin aloituksen kunniaksi suomalaiseen Lean In Five Weeks -nettivalmennukseen. Personal trainer Tomi Kokko on tehnyt ohjelman, joka perustuu hänen hyväksi havaitsemaansa ruokavalioon sekä treeneihin, joita voi tehdä lähes missä tahansa. Välillä tehdään pihalla erilaisia treenejä, välillä kuntosalin suojissa, mutta mitään syitä olla treenaamatta ei ole: kuntosali on meillä lähes kokonaan omassa käytössä ja sääkin suosii ulkona treenaamista. Joten wish me luck, toivottavasti into pysyy ja tästäkin sohvaperunasta kuoriutuu liikunnan ystävä. Herra L. on tietenkin mukana projektissa, kuinkas muuten!

Muuten viikkoa on värittänyt keittiöremontti. Keittiössähän ei siis mitään vikaa ollut ennenkään, mutta ajattelimme nyt heti alkuun tehdä pari pikku parannusta jo valmiiksi ihastuttavaan ja toiminnalliseen keittiöön. Noh, projekti alkoi tosi hyvin ja alkunikotteluiden jälkeen vauhdikkaasti... kunnes huomasimme, että eihän se nyt oikeastaan ole laadultaan yhtään sellainen kuin piti (eikä kai sen pitäisi edes niin paljoa yllättää) ... No, pitkä asia lyhyesti, kaikki revittiin uudestaan pois ja nyt olemme olleet viikon ilman keittiösaareketta ja tiskiallasta... ja keittiöprojekti jatkuu. Tuleeko siihen happy end, sitä emme vielä tässä vaiheessa tiedä, ensi viikolla nähdään :)

View over Alanya

The Green Mosque

Atatürks house

The new sporty life

The kitchen catastrophe

Delicious

Børnenes sommerskole blev færdig i fredags og nu er vi gået i det glade ferie-mode igen. Sommerskolen efterlod et godt indtryk - vi blev nu ikke helt flydende i tyrkisk endnu, men sproget og skolen blev lidt mere familiær og det var på alle mulige måder en god oplevelse.

Temaer i denne uge har været at skabe mere kendskab til nærområdet, at finde nogle gode restauranter og at starte et sundere og mere sporty liv (puha!). I starten af ugen kørte vi op ad bjerget bag Alanya (og vores hus) for at finde ud hvad der gemmer sig bag toppen. Landskabet bliver ret hurtigt helt anderledes, fyrreskov, øde og flotte udsigter over bjergene. Der er små landsbyer og et par interessante restauranter, som vi nok skal besøge senere. 

En aften kørte vi ned ad bjerget og stoppede midtvejs på Terrace Cafe. Det er et sted med et fantastisk view over Alanya og Borgklippen. Stedet er ofte pakket med biler og familier på picnictur, specielt i weekenderne. Men maden på cafén, det var ikke noget at skrive hjem om. Det er lidt synd, fordi stedet er bare så superfint. Vi gjorde et andet forsøg i går aftes til en restaurant i forbindelse med frugt- og fiskemarkedet, kaldet Mercan Balik. Denne gang oversteg oplevelsen forventningerne totalt! Maden var rigtig lækker og servicen fin. Fremover gider vi næsten ikke købe fisk med hjem. Det er nemmere at pege fiskene ud og lade restauranten tilberede dem. Og det til en helt fornuftig pris. Nogle af os savnede måske en flaske Chardonnay til fisken (den slags var ikke på menukortet), men det gik nu også fint med cola og vand.

Det sunde liv er også skudt i gang. Nu har vi simpelheden ingen undskyldninger for ikke at dyrke lidt motion. Så nu er det ja tak til træning og nej tak til drinksene. For at kickstarte projektet er jeg tilmeldt et finsk Internet træningsprogram Lean In Five Weeks. Personal trainer Tomi Kokko har lavet et program med kost og træning, som man kan lave hvor som helst. Man kan kombinere udendørstræning og fitnesscenter, og vi har kompleksets fitnessrum næsten helt for os selv og vejret fejler heller ikke noget. Så wish me luck, jeg håber at denne sofakartoffel endelig finder glæden i træningen! Og Hr. L. er med i projektet, selvfølgelig!

Ellers har vi hygget os med køkkenrenovering. Køkkenet fejlede sådan set ingenting, men vi tænkte at vi vil lige finjustere det dejlige køkken lidt og få lidt mere skabsplads og plads til Hr. Ls vinkøleskabe. Projektet kom godt i gang efter nogle startvanskeligheder, meeen... lige pludsligt så vi at kvaliteten alligevel ikke var i nærheden af det, der var blevet aftalt (og måske skulle vi ikke være så overraskede...). Lang historie kort, så blev det hele revet ned igen og nu har vi været uden køkkenø og vask en uges tid (dog overlever vi med vasken i bryggerset). Køkkenprojektet fortsætter - om det så bliver happy end, det ved vi ikke endnu, men det finder vi nok ud af næste uge :-)

Summer School - Part 2

Kesäkoulu - osa 2 on lähtenyt loistavasti käyntiin ja kolmas viikko on jo menossa. Olimme ensimmäisen päivän mukana, jotta nuorimmainenkin sai kerättyä vähän rohkeutta ja kokemusta, mutta toisesta päivästä lähtien kaikki kolme ovat iloisesti jääneet kouluun ja ovat näyttäneet yhtä iloisilta, kun olemme seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin heidät hakeneet. Asiaa helpottaa varmasti se, että kaikki ovat samassa ryhmässä ja heillä on hyvää aikaa tutustua yhdessä kouluun ja sen toimintaan. Vähän haastavampaa tulee varmasti olemaan, kun oikea koulu alkaa ja kaikki ovat omissa luokissaan... mutta sitä on turha murehtia vielä.

Koulun ohjelmassa on tietenkin turkin kieltä, mutta lisäksi pelitunteja, keittiöakatemiaa, kuvaamataitoa, puutarhanhoitoa sekä viikottainen retki Alanyaan. Päivät ovat kieltämättä pitkiä, mutta ihmeen hyvin siihenkin on sopeuduttu. Joskus, kun lapset kysyvät saako mennä ulos välitunnilla sanoo opettaja: Ei, ulkona on liian kuuma. Tähän ongelmaan emme olekaan Tanskassa törmänneet :) Koulussa saa myös ruokaa ja välipalaa. Ruoka on tietenkin turkkilaista, eikä aina ole ihan lasten makuun, mutta he kertovat ainakin maistavansa aina. Mekin pääsimme kouluruuan makuun ensimmäisenä päivänä. Hyvää oli! Koulu jatkuu vielä pari viikkoa ja sitten on taas kuukauden (!) loma ennekuin varsinainen kouluvuosi käynnistyy. 

Sillä aikaa, kun lapset ovat koulussa, olemme me tehneet tutkimusretkiä Alanyassa. Olen saanut vihdoin hankittua turkkilaisen puhelinnumeron ja olemme mm. löytäneet tästä lähistöltä kalamarkkinat, hedelmämarkkinat ja leipomon, josta saa ruisleipää. Vierailimme myös puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui kolme ihastuttavaa ruukkukukkaa terassin koristeeksi. Nyt ylitimme jo melkein omankin ennätyksemme: neljässä päivässä kaksi kolmesta kukasta on varistanut joka ainoan kukan maahan. Oh no! 😮 Ja muutenkin on ohjelmaa riittänyt vielä suomalaisten ja tanskalaisten vieraiden kanssa, mutta ei siitä sen enempää, ettei mene ihan toistoksi koko blogi. Mutta kiitokset kaikille ihanille vieraille, oli mukavaa kun kävitte!

Koulut alkavat Tanskassa tällä viikolla ja Suomessakin ensi viikolla. Suurin osa lomalaisista on jo lähtenyt takaisin tai on lähdössä tällä viikolla. Mekin olisimme entisessä elämässä lähteneet viime viikonloppuna taas ihanan loman jälkeen takaisin Tanskaan. Mutta tällä kertaa emme lähdekään itse vaan hyvästelemme vaan kaikki lähtevät ystävät ja jäämme nyt jännityksellä odottamaan, että miltä se sitten oikein tuntuu, kun huomaakin että tämä ei olekaan lomaa vaan täällä ollaan ja pysytään. Ihanalta luultavasti ja toivottavasti!

"The democracy won" banners are all over the town.

Mr. and Mrs. L exploring Alanya. (art by Axel)

Evening light.

I ❤️school lunch.

Glad school kids.

Lazy summer days.

Sommerskole - del 2 er startet glimrende. Nu er der allerede tredje uge i gang. Vi var lige med den første dag for at den yngste også kunne samle mod og erfaring, men fra dag 2 af har vi afleveret 3 glade børn og 7 en halv time senere hentet 3 lige så glade børn! Nu er de alle tre på samme hold, så det gør det heldigvis lidt nemmere for dem. De får lov til at lære skolen at kende stille og roligt sammen. Det bliver nok lidt mere udfordrende når de skal alle til deres egne klasser når den rigtige skole starter... men det behøver vi ikke at bekymre os endnu!

De har selvfølgelig tyrkisk, men også spilletime, køkkenakademi, billedekunst og økologisk havepasning og en gang om ugen laver de en lille udflugt til Alanya. Skoledagen er lang, men vi har hørt overraskende lidt klageri over det. Nogle gange når børnene spørger om de må lege udenfor i frikvarteret er svaret: Nej, det er for varmt! Det er ikke just et problem, som vi er stødt ind i Danmark:-) Børnene får frokost og eftermiddagsmad i skolen. De tyrkiske retter falder ikke altid i børnenes smag, men jeg tror at de prøver at smage det hele. Vi fik også lov til at spise med den første dag. Det smagte godt! Sommerskolen fortsætter et par uger til og så er der en måneds ferie (!) før det rigtige skoleår går i gang.

Mens børnene har været i skole har vi lavet udflugter i Alanya. Jeg har endelig fået tyrkisk telefonnummer og så har vi fundet Alanyas fiskemarked, frugtmarked og en bager som laver rugbrød. Vi fandt også planteland, hvor vi købte tre smukke blomster til at pynte vores krukker på terrassen. Det tog kun fire dage og så havde to af dem tabt alle de smukke blomster på jorden - vi har aldrig været gode med planter, men det må alligevel være vores rekord. Oh no! 😮 Og ellers har vi naturligvis hygget os med gæster fra Danmark og Finland og vore søde naboer, men ikke mere om det - jeg skal nu ikke gentage mig alt for meget i denne blog. Men tak til alle I søde gæster, det var dejligt at I kom!

Skolerne starter denne uge i Danmark og næste uge i Finland. De fleste feriegæster er taget hjem eller gør det om ikke så længe. Det skulle vi også have gjort sidste weekend i vores gamle liv, retur til hverdagen efter en lang og dejlig ferie. Men det sker ikke i år - vi har sagt farvel til andre og bliver her og er spændte på at se hvordan det så endelig føles - ikke at være på ferie men at bo her. Jeg håber (og er næsten sikker på) at det føles dejligt!

Happy Birthday

Sotilasvallankaappausyritys - ei juuri se juttu, mikä oli mielessä kun Turkkiin päätimme muuttaa! Mutta sellaiseen heräsimme lauantain vastaisena yönä. Sinänsä täällä ei tapahtunut mitään - heräsimme vain, koska kotimaasta tuli viestejä ja kyselyitä hyvinvoinnistamme. Minareeteista tuli kutsuja kokoontua kaduille vastustamaan kaappausyritystä (kuulimme tv:stä), muuten emme olisi huomanneet minkään olevan pois tolaltaan. Alanyassa kaikki oli ja on kuten aina. Pinnan alla varmasti tapahtuu, mutta me seuraamme tilannetta ja toimimme sen mukaan. Toistaiseksi kaikki on niinkuin ennenkin.

Nizzan uutiset päivää aiemmin olivat vielä aivan liian tuoreina mielessä ja olimme vielä huolissamme ystävistä, jotka olivat juuri siellä päin kesälomaa viettämässä. Päällimmäinen mielessä pyörivä kysymys onkin, mihin tämä maailma oikein on menossa.

Muuten viikko on ollut kuten ennekin, ellei vielä parempi. Meillä on ollut perhettä vierailulla Tanskasta ja parhaaseen tanskalaiseen tapaan on vietetty "hyggeä". Vähän (tosi vähän) nähtävyyksiä, paljon yhdessäoloa - hyvää ruokaa, lekottelua ja sitten tietenkin juhlitty pyöreitä synttäreitä (20v!). Nimittäin kuten erään ystävän syntymäpäiväkutsussa taannoin luki: 60 is the new 20, eli no hätä!

Erään päivän ohjelmassa oli kaupunkikierros. Heinäkuu ei ole parasta sightseeingsesonkia, koska erityisesti kaupungissa on todella kuuma. Kymmenen vuoden aikana emme ole aiemmin ennättäneet tutustua linnoitukseen ja vanhaan kaupunginosaan Tophaneen. Nyt saimme vihdoin aikaiseksi, mutta vaikka retki oli hyvinkin kompakti, onnistuimme jotenkin hajottamaan yhdeksän hengen seurueemme kolmee osaan. Retkioppaamme Herra L sai vähän palautetta - kuinka onnistuu viinimatkojen luotsaus, kun edes omaa pikku perhettä ei saa pysymään koossa parin tunnin retkellä!? Loppu hyvin kaikki hyvin - erinäisten vaiheiden jälkeen pääsimme kaikki Ravza-ravintolaan ja nautimme ihastuttavan ja perinteisen kebap-lounaan.

Syntymäpäivät juhlittiin sankarin merkeissä - hyvää ruokaa, tietysti vielä parempaa viiniä ja yhdessäoloa. Valtavia hummereita, Sauvignon Blancia, sisäfilettä, Cannubia, kakkua, Sauternesia... Sankari sai lahjaksi lapsilta veneretken ja seuraavana päivänä suuntasimme siis merelle.

Oli mainio elämys nähdä vaihteeksi Alanya täysin toisesta suunnasta, mereltä päin. Vene oli hieno ja vain meidän käytössämme, miehistö oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Pysähdyimme eri paikoissa uimassa. Tällainen vannoutunut maakrapukin sai idean, että ehkä meilläkin joskus voisi olla (ihan pieni) vene. Mutta sitä odotellessa voisimme kyllä mielellämme lähteä toistekin veneretkelle.

Onneksi levottomuudet Istanbulissa ja Ankarassa eivät ole säikäyttäneet kaikkia pois ja seuraavat vieraat ovat jo saapuneet Goldcityyn. Muutenkin lomakausi on parhaimmillaan ja monet ystävämme ovat juuri nyt täällä Alanyassa. Joten seuraavatkin viikot menevät samoissa merkeissä - yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja lämmöstä nauttimista. Joten anteeksi jo etukäteen - päivitykset jatkunevat vähän yksitoikkoisina jatkossakin!

Happy family

Tophane

Delicious

Happy Birthday!

Sailing

Shipdogs

Militærkupforsøg - det var nu ikke lige det vi havde i tankerne da vi besluttede os at flytte til Tyrkiet.  Men det var lige det der var i gang da vi vågnede natten mellem fredag og lørdag. Det var ikke fordi at vi kunne mærke noget til det - vi blev vækket af beskederne hjemmefra, hvor man ville høre om vi var ok. Minareterne opfodrede folk til at komme ud på gaderne og modstå kuppet (hørte vi i fjernsynet) ellers kunne man ikke mærke noget som helst her hos os. Så alt var og er som det plejer i Alanya. Vi kan læse i aviserne og se TV og erfare at der sker ting og sager under overfladen, men vi følger situationen og tager det derfra. Som det ser ud nu, er alt roligt.

De forfærdelige begivenheder i Nice dagen før fyldte også meget og vi var bekymrede for de venner, som holdt ferie på de kanter. De mest akutte spørgsmål i øjeblikket er, hvad sker der egentlig her i verden, hvor er vi på vej hen?

Ellers har ugen været lige så god, som den plejer eller endnu bedre :) Vi har haft besøg hjemmefra og vi har hygget os i den bedste danske stil. Lidt (meget lidt) sightseeing, spist ude, hjemmehygge, god mad, svømning - og selvfølgelig fejrning af fødselsdagsdrengen med de 20 (!) år. Som der stod på en invitation til en vens fødselsdag for nyligt: "60 is the new 20". Så ingen bekymringer der, det er jo ingen alder.

En dag skulle vi på en lille bytur. Juli er ikke den allerbedste måned til den slags, fordi det kan være ret varmt ind i byen. I alle vores 10 år har vi ikke rigtigt haft tid til at besøge fæstningen på borgklippen eller den dejlige gamle bydel Tophane. Men nu skulle det være! Meget enkel lille tur, men det lykkedes alligevel os at komme væk fra hinanden i tre grupper (vi var kun 9). Vores tourguide Hr. L fik lidt feedback - hvordan er det muligt for ham at styre alle de vinrejser, når han ikke engang kan styre sin egen lille familie gennem byen i én flok?? Nå, men det hele endte godt og vi fandt alle sammen vores vej til Ravza, hvor vi fik en dejlig traditionel kebap-frokost.

Fødselsdagen gik i fødselsdagsbarnets tegn: god mad og endnu bedre vin og lidt mere hygge. Kæmpe hummer, Sauvignon Blanc, oksemørbrad, Cannubi, kage, Sauternes... Gaven fra børnene var en sejltur rundt om Alanya og så tog vi til søs dagen efter.

Det var en dejlig oplevelse at se Alanya fra havets side. Det var en flot båd og kun for os, besætningen var sød og maden god. Vi stoppede i flere steder for at få en lille svømmetur. En landkrabbe som jeg blev også lidt bidt af stemingen - måske kunne vi også en dag have en lille båd, bare en lille bitte en :-) Men imens vi venter på det,  kunne vi godt tage til en bådtur en anden gang.

Heldigvis har urolighederne i Istanbul og Ankara ikke skræmt alle væk, vi har allerede fået nye gæster i Goldcity. Feriesæsonen er på toppen og der er mange venner her i Alanya lige nu. Så som der ser ud nu, bliver de kommende uger lidt som en gentagelse af de forrige uger: hygge, dejlig samvær, god mad og glade dage. Så på forhånd undskyld  - jeg er bange for at de her opdateringer kommer til være lidt ensartige!

Unpacking and other stuff

Taas on tapahtunut! Viime viikko alkoi pahimmilla mahdollisilla uutisilla Istanbulin terrori-iskusta, perjantaina saapui vihdoin kontillinen tavaraa iloisesta Tanskasta ja tällä viikolla on ollut Ramadanin päätösjuhla Şeker Bayramı.

Pommi Istanbulin lentokentällä oli todella ikävä juttu kaikilla mahdollisilla tavoilla.  Olimme juuri ennättäneet iloita Turkin ja Venäjän suhteiden palautumisesta. Venäläisten turistien puuttuminen on näkynyt todella rajusti myös täällä Alanyassa. Tanskan media on myös kertonut näyttävästi turistien häviämisestiä pommiuhan alla olevasta Turkista. No, todellisuus täältä päin katsottuna näyttää kyllä vähän toisenlaislta. Ulkomaalaisia on toki vähemmän, mutta tv-klipin "aavekaupunki Alanyaa" emme kyllä tunnista samaksi paikaksi :) Sen sijaan tanskalaisen koko perheen popparin Rasmus Seebachin Alanyan-konsertin peruunutuminen Istanbulin tapahtumien vuoksi meinasi kirpaista vähän kovemmin, olimmehan ilonneet jo puoli vuotta tuosta kesän kohokohdasta!  Olemme viimeiset kolme vuotta olleet joka kesä Seebachin beach-konsertissa ja se on joka kerta ollut mahtava elämys. Kuuma kesäilta, valkoista hiekkaa, ranta täynnä tanskalaisia ja mahtavaa musiikkia. Neljä vuotta sitten samaisessa konsertissa minusta tuntui ensimmäisen kerran vahvasti siltä, että taidan olla jo melkein tanskalainen 🇩🇰 Mutta tällä kertaa Istabulin pommi-isku oli liikaa, ja Rasmus perui tulonsa. No, onneksi olemme keksineet muuta viihdykettä viikolle. Esimerkiksi eilen lapset kavereineen järjestivät vanhemmille ravintolaillallisen tuolla meidän yhteisalueella. Meidän piti vain ilmestyä paikalle ja ruoan, juoman ja tarjoilun, sekä illallisohjelman hoitivat lapset keskenään. Mainio ilta, voisiko tällainen järjestely olla vaikka kerran viikossa?

Kauan odotettu muuttokuormakin saapui vihdoin perille. Oikeastaan en ollut kyllä ennättänyt vielä kaivata erityisesti mitään. Elämä on ihmeen kevyttä, kun tavara ei ole tukkimassa olemista. Erityisesti kesällä, kun suurin osa tekemisestä on siirtynyt ulos, kodin tavaroita ei paljoakaan muistanut kaipailla. No mutta siitäkin huolimatta tavarat siis tulivat. Tarkalleen ottaen 334 kollia. Nyt tuntuu vähän siltä, että 150 olisi riittänyt mainiosti, 95 olisi ehkä ollut sopivasti. Mutta onhan tässä aikaa sijoitella tavaraa. Vaikka sitten talven pimeiden ja kylmien kuukausien aikana... ai niin, mutta nythän ollaan Alanyassa ;) Tanskan päässä 4 miestä pakkasi tavaroita 3 päivää, täällä 11 (!) reipasta miestä purki lastin aika uskomattoman rivakasti vajaan päivän aikana.  Olimme täälläkin kuulleet vielä ennen tavaroiden saapumista kauhukertomuksia tullin hankaluudesta, mutta kaikki meni kuin oppikirjassa ikään. Alfa Quality Moving ja Asya Internatinal Movers osasivat hommansa, aikataulut ja koko prosessi kulki kuin juna ja mitään nikottelua ei matkan varrella ollut. Voimme suositella 👍

Ramadan paastokuukausi loppui tällä viikolla ja nyt on Bayram = Ramadania seuraava juhlaviikko ja lähes kaikki virallisemmat paikat ovat kiinni. Meillä on ollut (ansaittu?) loma turkin opiskelusta. Turkkilaiset viettävät juhlaa perheen kanssa, syödään hyvin ja viihdytään yhdessä. Me olemme tehneet suunnilleen samaa. Hyvin menee. Käydessämme "aavekaupungissa" syömässä toissailtana oli kaupunki aivan käsittämättömän täynnä ihmisiä. Joka paikassa oli juhlatunnelma ja äänten ja tuoksujen sekamelska oli huumaava. Silloin iski myös jännittävä tunne, että tämä on nyt meidän kotikaupunkimme, emme ole vain pikku lomalla tätä eksotiikkaa kokemassa, vaan asumme täällä. Eikä se tunnu yhtään hullummalta 😊

First peach from the garden

Doggy fountain has arrived home

There was a lot of stuff and it was a very hot day

Så er der sket alt muligt igen. Sidste uge startede med de mest forfærdelige nyheder om et terrorangreb på Atatürk-lufthavnen i Istanbul. I fredags kom så al vores flyttegods endeligt fra Danmark. Og nu er det Şeker Bayramı - Ramadan måndedens afslutninsfestuge.

Terrorangrebet i Istanbul var så trist. Det var også lige som om at det kom lidt tættere på - mange steder kan man selv prøve at undgå, men lufthavnene i Istanbul kommer man alligevel tit til. Vi nåede også lige at blive glade for nyheden om at Tyrkiet og Rusland er ved at få deres forhold på rigtig bane igen. Udeblivelse af de russiske turister kan man tydeligt se her i Alanya. Danske media var også hurtig til at rapportere turistflugt fra Tyrkiet på grund af bomberne og beskrev Alanya som en spøgelsesby. Det kan vi nu ikke helt genkende, når vi går rundt i byen :) At Rasmus Seebach valgte at aflyse sin traditionelle beach koncert på grund af terrortrussel var en kæmpe skuffelse - vi havde glædet os med pigerne til vores årlige Rasmus Seebach aften - strand, varmt sand og superstemning - det går vi så glip af i år. Det var faktisk 4 år siden i vores første Rasmus Seebach koncert her i Alanya med hundredevis af glade og syngende danskere, at jeg for første gang følte mig sådan næsten helt dansk 🇩🇰 Heldigvis har vi så hygget på andre måder i den her uge. Til eksempel blev vi i går inviteret af børnene og deres veninde til en restaurant-aften i fællesområdet. Vi voksne skulle bare dukke op, maden, serveringen og underholdningen sørgede børnene for. Dejlig aften, måske kunne vi have en sådan arrangement hver uge?

Og så kom længe ventede flyttegods frem i fredags. For at være helt ærlig, havde jeg ikke savnet noget. Livet bliver lettere, når tingene ikke flyder rundt. Specielt her til sommer når livet leves for det meste udenfor, savner man ikke særlig mange ting. Nå, men nu kom det alligevel. 334 kolli for at være eksakt. 150 ville have været nok, 95 måske passende. Men vi har tid til at stille tingene på plads. Ellers får vi masser af tid, når det bliver koldt og kedeligt... eller nej måske ikke, det her er jo Alanya ;) I Danmark havde vi 4 mænd som pakkede i 3 dage, her var der 11 mænd som bar det ind og tog ud af kasserne. Og det tog kun en dag. Mens vi ventede på flyttegodset, hørte vi rigtig mange skrækhistorier hvor svært det er at få tingene pænt ind i landet og hvor besværlig toldbehandlingen kan være, men vi oplevede ingen problemer. Det hele kørte lige efter bogen. Alfa Quality Moving og Asya International Movers havde total styr på alt og der var ingen sten på vejen. De kan varmt anbefales.

Ramadan måneden blev færdig den her uge og nu er det Bayram = festugen i slutningen af Ramadanen og næsten alle offentlige steder holder lukket. Vi har også en (velfortjent?) ferieuge fra skolen. Tyrkerne holder fest, spiser godt og hygger sig sammen med familien. Vi har mere eller mindre fulgt deres eksempel. En anden aften hvor vi var ude at spise i "spøgelsesbyen" var der utrolig mange mennesker i byen. Der var total feststemning med et bedøvende mix af musik, glade mennesker og dejlige dufte fra forskellige restauranter. Det var også lidt sjovt at tænke på at vi ikke er bare på besøg her, men at det er vores nye hjemby. Og det føles faktisk ikke så tosset 😊

Summer School Part 1

Maanantai aamuna vähän ennen puoli kymmentä kuljemme koulun portista sisään. "Merhaba, summer school", sanomme iloisesti vartijoille. Ihmeen vähän näkyy muita oppilaita. Hmm, emme kai ole myöhässä. Menemme suorinta tietä rehtorin kansliaan ja kysymme, minne meidän pitäsi mennä. "Kesäkoulun ensimmäinen jakso on peruttu, liian vähän osallistujia, johtuu varmaankin Ramadanista".

No niin, sellainen aloitus. Jostakin syystä en osannut edes hämmästyä. Ehkä vähän sellainen turkkilainen aloitus? Noh, mitäs nyt tehdään. Selitin rehtorille, että olimme varta vasten muuttaneet hyvissä ajoin, jotta lapset ennättäisivät oppia kieltä kesäkoulussa. Rehtori lupasi ystävällisesti katsoa, mitä voi asialle tehdä. Niinpä tiistaiaamusta lähtien olemme sitten saaneet turkin kielen yksityisopetusta joka aamupäivä. Ei nyt ehkä sitä mitä odotimme, mutta aivan mahtavaa, että on päästy vauhtin tavalla tai toisella. Ja äiti on päässyt mukaan kaupan päälle - ei sekään mikään huono asia ole :) Iltaisin sitten tankataan opittuja asioita koko perheen voimalla. Kyllä meistä vielä turkinpuhujia tulee!

Ramadan on siis käynnissä. Ei se kauheasti ulkopuolisen silmään näy. Jos sattuu tarjoamaan ramadania noudattavalle henkilölle vaikka juotavaa kesken päivän, saa vain ystävällisen kieltäytymisen. Noin kaksikymmentä yli kahdeksan illalla kuuluu kova pamahdus, joka kertoo, että syömisen voi aloittaa. Monesti itsekin istahdamme illallispöytään samaan aikaan. Aikaisemmin ei oikein voi ajatellakaan syövänsä, on liian kuumaa sekä ruuan laittamiseen, että syömiseen.

Juhannuskin tuli vietettyä lähes suomalaiskansallisissa merkeissä. Emme ole koskaan 14 vuoden aikana Tanskassa lähteneet katsomaan juhannuskokkoa. Tanskalaisethan viettävät juhannusta silloin kuin se on, ei siis minään määrättynä perjantaina. Mutta nyt yhtäkkiä '"ulkomaille muuton" seurauksena piti sitten päästä juhannuskokkoa tietenkin katsomaan parhaaseen tanskalaiseen tapaan. Olimme Obassa Mari Tiki -rannalla tanskalaisten juhannusjuhlassa, kivaa oli ja Le Grillén buffet oli herkullinen. Tanskalaisen jetsetin favourite-kampaaja/hiustaitelija Dennis Knudsen piti kokkopuheen ja muisti samalla mainostaa Oasis Club 1:ssä olevaa taloaan, jonka on juuri laittanut huutokauppamyyntiin. Nyt paria taloa "köyhempänä" rupesi vähän kiinnostamaan, lähtöhinta on tosi edullinen ja talot ovat TOSI hienoja... Parasta (myös) juhanuksen vietossa turkkilaisittain on sää: ei tarvitse jännittää viikkokaupalla etukäteen, sataako lunta vai ei. Ei satanut. Oli ihanaa.

Ja nyt turkinläksyjä lukemaan. Caddede araba var = Kadulla on auto. Ja meidän kadulla on myös pian auto, nimittäin Mission impossible (ei vaan, ei se nyt niin vaikeaa ollut) onnistui ja saimme kuin saimmekin ostettua auton. Valinta kohdistui tällä kertaa Dacia Dusteriin. Päätös oli taas vähntäänkin nopea (kuten tässä taloudessa usein on tapana). Mutta se täytti suuren osan kaikkien toiveista joten jahkailu seis ja kaupat tehtiin. Ja jos kaikki menee hyvin (sormet & varpaat ristissä), saamme uuden automme ylihuomenna. Mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu :)

We are learning Turkish

Midsummer bonfire in Alanya

Happy new car owner

Mandag morgen lidt i ti kommer vi til skolen. "Merhaba, summer school", siger vi glad til vagterne og går ind. Det ser lidt bekymrende ud, fordi der er ikke så mange andre elever. Jeg håber ikke at vi er kommet for sent. Vi går direkt ind i skoleinspektørens kontor og spørger hvor vi skal hen. "Første delen af sommer skolen er aflyst, der var desværre ikke nok tilmeldninger. Det er nok på grund af Ramadan."

Det var jo måske ikke den slags start vi havde ventet. Men af en eller anden grund er jeg ikke engang særlig overrasket. Det var måske en sådan lidt tyrkisk start? Nåh, men hvad så? Jeg forklarede til skoleinspektøren, at vi faktisk har flyttet specielt tidligt til Alanya for at børnene kunne nå at lære tyrkisk i sommerskolen. Han lovede så lige at tjekke om der var noget han kunne gøre ved det. Så fra i tirsdags har vi fået privat undervisning i tyrkisk hver formiddag. Det var nu måske ikke lige hvad vi havde forventet, men det er dejligt at vi er på en eller anden måde er kommet i gang. Og oven i købet er moren også kommet med,  det er nu heller ikke så dårligt - jeg er gerne med! Hver aften læser vi så lektier hele familien sammen. Vi skal nok lære det her sprog!

Ramadan er i fuld gang. Det kan man faktiskt ikke se eller fornemme - det hele kører som det plejer. Hvis man tilbyder en som følger Ramadan f.ex. noget at drikke, får man bare en høflig nej tak. Omkring kl. 20.20 om aftenen er der en stor *bang* som betyder at nu må man spise og drikke. Det er også tit omkring på det tidspunkt at vi sætter os ned og spiser aftensmad. Man er ikke særlig sulten eller har ikke særlig meget lyst til at lave mad eller spise noget tidligere, fordi det er bare for varmt.

Vi fik også fejret midsommer med dansk stil. Vi har aldrig i løbet af mine 14 år i Danmark taget ud og set en midsommer bål. Enten har det ikke passet eller så har vejret været for trist.  Men nu når man er flyttet til udlandet, så skulle man i hvert fald ud og se et bål med en heks, snobrød og det hele. Vi tog til Mari Tiki strand i Oba og festede med andre danskere med super mad fra Le Grillé. Det var selveste Dennis Knudsen, som holdt båltalen. Han huskede også at nævne at han har sat et af sine Oasis Club 1 huse til auktion. Det er nogle lækre huse... nu når vi lige har solgt et par, bliver man næsten fristet til at købe ... Det var en meget hyggelig aften. Og det bedste ved tyrkiske midsommer var (igen) at man ikke skulle spekulere over vejret - det var varmt og sommerligt. Og dejligt.

Og nu skal jeg læse lektier. Caddede araba var = Der er en bil på vejen. Og snart er der en ny bil på vores vej også. Mission impossible (nej, så svært var det nu heller ikke) lykkedes og nu har vi købt en bil. Valget faldt på Dacia Duster. Beslutningen var hurtigt, som det nu plejer at være i denne familie, men den kunne opfylde fleste af de krav som vi havde og så slog vi til. Så hvis alt går som det skal og vi er heldige (krydser fingre), så kommer den i overmorgen. Men lad os nu se :)