Nyt on sitten kouluvuosi vihdoin alkanut ja ensimmäinen viikko on onnellisesti takanapäin. Päädyimme ratkaisuun, että lapset menevät 1., 2. ja 3. luokalle. Erityisesti nuorimmaiselle oli tärkeää päästä virallisesti kouluun, ei tarhan puolelle. Niin sitten tehtiin, vaikka äiskää vähän hirvitti. Toiveenamme oli, että he pääsisivät luokille, joissa on muitakin ulkomaalaisia, mieluiten tietysti suomen- tai tanskanpuhujia. Toiseksi vanhimmalla kävi tässä mielessä paras tuuri - luokalla on kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen.
Ennen koulun alkua kävimme infotilaisuuksissa (turkiksi, of course), hankkimassa kirjat ja kouluvaatteet. Tavallaan kaoottista, tavallaan tosi hyvin järjestetty. Ulkomaalaisten ohjausta ei ole millään tavalla huomioitu, mutta kyselemällä vaan peräänantamattomasti rehtorilta kaikki asiat selvisivät ihan hyvin.
Ensimmäinen koulupäivä alkoi yhteiskokoontumisella koulun pihamaalla. Kansallislaulu laulettiin ja tunnelma oli kaikin puolin juhlava ja jännittynyt. Sen jälkeen kaikki oppilaat menivät opettajiensa johdolla omiin luokkiinsa. Kaikki lapset ovat saaneet mukavan tuntuiset opettajat ja luokat. Isommat jäivät omiin luokkiinsa kun olimme sanoneet heiheit, nuorimmainen tarvitsi vähän enemmän tukea alkuun. Hän ei missään tapauksessa suostunut menemään luokkaan ilman äitiä tai isää. "Minä en ymmärrä turkkia" on ollut huolena alusta saakka. Mutta kuin ihmeen kaupalla ruokatunnin jälkeen rohkeutta oli kerääntynyt sen verran, että äiti ja isä pystyivät lähtemään kotiin. Päivän lopuksi tulin sitten takaisin katsomaan, että lapset pääsevät oikeaan koulubussiin. Sitten ajoin itsekseni takaisin ja olimme kotona vastaanottamassa lapsia bussilta ensimmäisen koulupäivän päätteeksi. Sinä iltana ei nukkumaanmenemisessä ei ollut ongelmia. Kaikki - mukaanlukien aikuiset - olivat aika finaalissa jännittävän päivän jäljiltä.
Koulupäivä alkaa klo 9 ja päättyy 16.40. Bussi tulee hakemaan kahdeksan jälkeen ja tuo takaisin puoli kuuden maissa. Aamupäivällä on koulussa tarjolla aamupala, päivällä lounas ja iltapäivällä vielä välipala. Päivä on kieltämättä pitkä, mutta se katkeaa myös hyvin ruokailujen ja välituntien avulla. Illalla on vielä läksyjen aika ja jo ensimmäisellä viikolla niitä näytti tulevan jonkun verran.
Viikko meni kaiken kaikkiaan todella upeasti. Kaikki lapset olivat suorastaan yllättävän reippaita ja halusivat, että koulun alku onnistuu, vaikka kaikki uudet asiat ovat myös varmasti olleet sekä vähän pelottavia että väsyttäviä. Ja minä ajelin koululle 1-2 kertaa päivässä moikkaamaan ja tsekkaamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin. Herra L:hän oli taas livahtanut heti ensimmäisen kouluviikon kunniaksi viinimatkalle, mutta oli toki hengessä mukana Italiasta käsin, eläköön FaceTime. Perjantaina koulun jälkeen kävimme sitten kahvila Hancissa jätskillä juhlistamassa ensimmäisen viikon mahtavaa loppuunsaattamista.
Viikonloppuna oli sitten lähes pelkkää lekottelua ja rentoutumista. Ja lisäksi vähän läksyjen tekoa. Läksyissä ja koulun viesteissä Google translate on kovassa käytössä. Harmi vaan, että usein erityisesti pitkien lauseiden kohdalla suomennoksen jälkeen ei ole paljoa viisaampi kuin aloittaessa. Mutta ne turkin alkeet, jotka nyt on tähän mennessä tullut opittua (kiitos Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) ovat tulleet kovaan käyttöön. On ihanaa, että tajuaa välillä edes jotain ja turkkilaiset ovat tosi avuliaita, kun huomaavat, että joku yrittää puhua turkkia. Ja ihanaa, että meidän aikuisten turkinkurssi alkaa ensi viikolla (tovottavasti)!
Muutenkin kuuluu ihan hyvää. Käväisin Nizzassa pari viikkoa sitten ihanien suomalaisten ystävien kanssa. Kiitos Ihanaiset aivan mahtavasta weekendistä! Mutta ei siitä sen enempää koska: "What happens in Nice, stays in Nice" (vai mitensenytmeni). Keittiökin valmistui, muutama pikku hikkanikotus oli vielä matkanvarrella, mutta ihanahan siitä lopulta tuli. Nyt innolla uuteen viikkoon, pieni flunssa vaivaa koko porukkaa, mutta muuten taas intoa täynnä!
 |
| The first school day |
 |
| Time for national song |
 |
| Home again |
 |
| On the way to school again |
 |
| It's Friday - Hanci time |
 |
| In the meantime in Italy... |
 |
| Nice time in Nice |
Så er skoleåret kommet i gang i Tyrkiet og børnene er færdige med den første uge. Vi fik så endelig besluttet at børnene skal i 1., 2. og 3. klasse. Specielt for den yngste var det meget vigtigt at komme i skole, ikke i børnehaveklasse. Og sådan blev det så (selv om moderen var lidt nervøs). Vores ønske var at de kunne komme i en klasse hvor der også er andre udlændinge, helst nogle der taler finsk eller dansk. Der var det mellemste barn heldig - med to finsk- og en svensksproget i klassen.
Før skolestart var vi med til infoarrangementer (på tyrkisk, of course), skaffede bøger og skoletøj. På en måde meget kaotisk, på anden måde rigtig godt arrangeret. Vejledning til udlændinge er ikkeeksisterende, men når man bliver med ved at jage skoleinspektøren rundt, får man alligevel styr på det hele.
Den første skoledag startede med samling på skolegården. Nationalsangen blev sunget og stemningen var på alle måder festlig og fyldt med spænding. Bagefter skulle alle til deres klasser sammen med deres klasselærer. Alle børn har fået en sød lærer og er kommet i gode klasser, synes vi. De store børn blev i deres klasser efter vi hade vinket farvel, men den yngste skulle lige bruge lidt støtte fra forældrene; der var ingen chance for at han skulle ind i klassen alene. "Jeg forstår jo ikke tyrkisk" har bekymringen været hele tiden. Men lidt mirakuløst havde han alligevel samlet så meget mod at vi faktisk kunne køre hjem efter frokosten. Sidst på dagen kom jeg så tilbage for lige at tjekke at de fandt den rigtige bus til at køre dem hjem. Jeg kørte selv hjem og stod klar da skolebussen afleverede de tapre børn efter første skoledag. Den aften var der ingen problemer ved sengetid. Alle - inklusiv de voksne - var helt færdige efter en lang og spændende dag.
Skoledagen starter kl. 9 og er færdig kl. 16.40. Bussen henter børnene lidt efter kl. 8 og afleverer dem igen ved halv seks -tiden. Børnene får morgenmad, frokost og eftermiddagsmad (farvel madpakker 👏). Dagen er unægteligt lang, men frokost- og snackpauserne samt frikvartererne bryder den lange dag på en god måde. Om aftenen skal man også lave lektier - og dem var der allerede i den første uge.
Ugen gik alt i alt rigtig flot. Alle børn var næsten overraskende modige og gjorde sig umage for at det skulle starte godt, selv om det nok var lidt skræmmende og trættende. Jeg kørte 1-2 gange om dagen til skolen for lige at tjekke at det hele kørte som det skulle. Hr. L var jo taget på vinrejse til Italien, men støttede selvfølgelig projektet fra afstand. Længe Leve FaceTime. For at fejre den vellykkede første uge tog vil til Cafe Hanci og spiste kæmpe isdesserter fredag efter skolen.
Weekenden gik med ren afslapning og hygge. Og lidt lektier. Når det kommer til lektier eller beskeder fra skolen, er jeg blevet rigtig glad for Google translate, selv om specielt med de længere sætninger, er man ikke altid meget klogere efter oversættelsen - ordene ligner dansk, men det giver bare ingen mening. Ofte har man ingen ide om hvad det handler om... Men alt hvad jeg har lært i tyrkisk 1 (tak Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) har jeg virkelig fået nytte af. Det føles dejligt at kunne forstå i mindst noget en gang i mellem og tyrkerne er meget søde og hjælpsomme når de ser at man prøver at tale tyrkisk. Jeg glæder mig til at starte tyrkisk kursus næste uge (forhåbentligt)!
Men der bliver også tid til lidt rejseri og andre små-projekter. Jeg var et smut i Nice for et par uger siden med mine dejlige finske veninder. Tak til jer for en super weekend! Men ikke mere om det: "What happens in Nice, stays in Nice", eller noget i den retning... Køkkenprojektet er også blevet færdigt. Der var lige nogle små bumps på vejen, men det blev rigtig flot og vi er glade! Nu glæder vi os til endnu en god uge. Vi er allesammen lidt forkølede, men ellers er humøret højt!
