Summer School Part 1

Maanantai aamuna vähän ennen puoli kymmentä kuljemme koulun portista sisään. "Merhaba, summer school", sanomme iloisesti vartijoille. Ihmeen vähän näkyy muita oppilaita. Hmm, emme kai ole myöhässä. Menemme suorinta tietä rehtorin kansliaan ja kysymme, minne meidän pitäsi mennä. "Kesäkoulun ensimmäinen jakso on peruttu, liian vähän osallistujia, johtuu varmaankin Ramadanista".

No niin, sellainen aloitus. Jostakin syystä en osannut edes hämmästyä. Ehkä vähän sellainen turkkilainen aloitus? Noh, mitäs nyt tehdään. Selitin rehtorille, että olimme varta vasten muuttaneet hyvissä ajoin, jotta lapset ennättäisivät oppia kieltä kesäkoulussa. Rehtori lupasi ystävällisesti katsoa, mitä voi asialle tehdä. Niinpä tiistaiaamusta lähtien olemme sitten saaneet turkin kielen yksityisopetusta joka aamupäivä. Ei nyt ehkä sitä mitä odotimme, mutta aivan mahtavaa, että on päästy vauhtin tavalla tai toisella. Ja äiti on päässyt mukaan kaupan päälle - ei sekään mikään huono asia ole :) Iltaisin sitten tankataan opittuja asioita koko perheen voimalla. Kyllä meistä vielä turkinpuhujia tulee!

Ramadan on siis käynnissä. Ei se kauheasti ulkopuolisen silmään näy. Jos sattuu tarjoamaan ramadania noudattavalle henkilölle vaikka juotavaa kesken päivän, saa vain ystävällisen kieltäytymisen. Noin kaksikymmentä yli kahdeksan illalla kuuluu kova pamahdus, joka kertoo, että syömisen voi aloittaa. Monesti itsekin istahdamme illallispöytään samaan aikaan. Aikaisemmin ei oikein voi ajatellakaan syövänsä, on liian kuumaa sekä ruuan laittamiseen, että syömiseen.

Juhannuskin tuli vietettyä lähes suomalaiskansallisissa merkeissä. Emme ole koskaan 14 vuoden aikana Tanskassa lähteneet katsomaan juhannuskokkoa. Tanskalaisethan viettävät juhannusta silloin kuin se on, ei siis minään määrättynä perjantaina. Mutta nyt yhtäkkiä '"ulkomaille muuton" seurauksena piti sitten päästä juhannuskokkoa tietenkin katsomaan parhaaseen tanskalaiseen tapaan. Olimme Obassa Mari Tiki -rannalla tanskalaisten juhannusjuhlassa, kivaa oli ja Le Grillén buffet oli herkullinen. Tanskalaisen jetsetin favourite-kampaaja/hiustaitelija Dennis Knudsen piti kokkopuheen ja muisti samalla mainostaa Oasis Club 1:ssä olevaa taloaan, jonka on juuri laittanut huutokauppamyyntiin. Nyt paria taloa "köyhempänä" rupesi vähän kiinnostamaan, lähtöhinta on tosi edullinen ja talot ovat TOSI hienoja... Parasta (myös) juhanuksen vietossa turkkilaisittain on sää: ei tarvitse jännittää viikkokaupalla etukäteen, sataako lunta vai ei. Ei satanut. Oli ihanaa.

Ja nyt turkinläksyjä lukemaan. Caddede araba var = Kadulla on auto. Ja meidän kadulla on myös pian auto, nimittäin Mission impossible (ei vaan, ei se nyt niin vaikeaa ollut) onnistui ja saimme kuin saimmekin ostettua auton. Valinta kohdistui tällä kertaa Dacia Dusteriin. Päätös oli taas vähntäänkin nopea (kuten tässä taloudessa usein on tapana). Mutta se täytti suuren osan kaikkien toiveista joten jahkailu seis ja kaupat tehtiin. Ja jos kaikki menee hyvin (sormet & varpaat ristissä), saamme uuden automme ylihuomenna. Mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu :)

We are learning Turkish

Midsummer bonfire in Alanya

Happy new car owner

Mandag morgen lidt i ti kommer vi til skolen. "Merhaba, summer school", siger vi glad til vagterne og går ind. Det ser lidt bekymrende ud, fordi der er ikke så mange andre elever. Jeg håber ikke at vi er kommet for sent. Vi går direkt ind i skoleinspektørens kontor og spørger hvor vi skal hen. "Første delen af sommer skolen er aflyst, der var desværre ikke nok tilmeldninger. Det er nok på grund af Ramadan."

Det var jo måske ikke den slags start vi havde ventet. Men af en eller anden grund er jeg ikke engang særlig overrasket. Det var måske en sådan lidt tyrkisk start? Nåh, men hvad så? Jeg forklarede til skoleinspektøren, at vi faktisk har flyttet specielt tidligt til Alanya for at børnene kunne nå at lære tyrkisk i sommerskolen. Han lovede så lige at tjekke om der var noget han kunne gøre ved det. Så fra i tirsdags har vi fået privat undervisning i tyrkisk hver formiddag. Det var nu måske ikke lige hvad vi havde forventet, men det er dejligt at vi er på en eller anden måde er kommet i gang. Og oven i købet er moren også kommet med,  det er nu heller ikke så dårligt - jeg er gerne med! Hver aften læser vi så lektier hele familien sammen. Vi skal nok lære det her sprog!

Ramadan er i fuld gang. Det kan man faktiskt ikke se eller fornemme - det hele kører som det plejer. Hvis man tilbyder en som følger Ramadan f.ex. noget at drikke, får man bare en høflig nej tak. Omkring kl. 20.20 om aftenen er der en stor *bang* som betyder at nu må man spise og drikke. Det er også tit omkring på det tidspunkt at vi sætter os ned og spiser aftensmad. Man er ikke særlig sulten eller har ikke særlig meget lyst til at lave mad eller spise noget tidligere, fordi det er bare for varmt.

Vi fik også fejret midsommer med dansk stil. Vi har aldrig i løbet af mine 14 år i Danmark taget ud og set en midsommer bål. Enten har det ikke passet eller så har vejret været for trist.  Men nu når man er flyttet til udlandet, så skulle man i hvert fald ud og se et bål med en heks, snobrød og det hele. Vi tog til Mari Tiki strand i Oba og festede med andre danskere med super mad fra Le Grillé. Det var selveste Dennis Knudsen, som holdt båltalen. Han huskede også at nævne at han har sat et af sine Oasis Club 1 huse til auktion. Det er nogle lækre huse... nu når vi lige har solgt et par, bliver man næsten fristet til at købe ... Det var en meget hyggelig aften. Og det bedste ved tyrkiske midsommer var (igen) at man ikke skulle spekulere over vejret - det var varmt og sommerligt. Og dejligt.

Og nu skal jeg læse lektier. Caddede araba var = Der er en bil på vejen. Og snart er der en ny bil på vores vej også. Mission impossible (nej, så svært var det nu heller ikke) lykkedes og nu har vi købt en bil. Valget faldt på Dacia Duster. Beslutningen var hurtigt, som det nu plejer at være i denne familie, men den kunne opfylde fleste af de krav som vi havde og så slog vi til. Så hvis alt går som det skal og vi er heldige (krydser fingre), så kommer den i overmorgen. Men lad os nu se :)

Happy Holiday

Nyt on sitten viimeinen lomapäivä, kaksiviikkoinen hujahti kuin huomaamatta.  Huomenna alkaa lapsilla kesäkoulu. Sitä on odotettu sekä innolla että kauhulla. "Montako yötä pitää vielä nukkua, ennenkuin koulu alkaa?" No, nyt enää yksi. Huomenna kello puoli kymmenen on sitten tosi kyseessä. Mies on tässä vaiheessa jo lähtenyt viinimatkalle Italiaan, joten kouluun sisäänajo on ihan kokonaan minun harteillani. Jännityksellä odotamme, miten kaikki menee :)

Muuten on otettu kaikin puolin melko rauhallisesti. Viikon top 5 listalla tällä kertaa:

1. Löydetty lähisupermarket. Ihana löytää kauppa, josta saa kaiken, ja jossa on jo opeteltu perusreitti, nopeasti sisään ja ulos.

2. Löydetty lähiranta. Saimme heti 'vapaaliput' - tulkaa koska vaan, ei maksa mitään. Saapa nähdä, toimiiko vapaalippu, kun seuraavan kerran kokeillaan.

3. Oltu auto-ostoksilla. Tuloksena ei ollut vielä autoa - mutta lähestymme päämäärää. Auton olisi hyvä olla edullinen mutta ihana, pieni mutta tilava, miehekäs mutta naisellinen. Ei niin helppo kombi.

4. Oltu mukana mahdollisen tulevan koululuokan kesäpäättäjäisissä. Naapurin tanskalainen tyttö kutsui mukaansa luokan päättäjäisillalliselle. Oli tosi kiva päästä mukaan ja lapset ihmeen nopeasti olivat muun joukon jatkona, vaikkei kaikkien kanssa yhteistä kieltä ollutkaan.

5. Uitu ja leikitty. Leikitty ja uitu. Täällä lapset saavat myös kulkea keskenään alueen sisällä ilman äidin valvovaa silmää, ja se on ihan parasta.

Ja sitten viikon jaettu ykkössija kategoriassa Ei niin kivat jutut:

1. & 2. Nähty torakka & maailman suurin hämähäkki. 11 vuoden aikana en ole kumpaiseenkaan törmännyt Turkissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hämähäkki oli onneksi jo heittänyt henkensä, en tiedä mitä olisin muuten tehnyt moisen karvajalan kohdatessani. Ehkäpä rottakoirasta olisi myös hämähäkkikoiraksi?

Kesä on myös tullut todenteolla Alanyaan. Torstaiaamuna oven avatessani kuumuus oli aivan toista kuin edellisinä päivinä. Me nautimme. Siirrymme varjoon. Juomme vähän lisää vettä. Mutta varmasti emme valita :)

Hanging out by the common pool

Night is falling over Alanya

Two hotdogs

Nu er det den sidste feriedag, to uger forsvandt hurtigt. I morgen starter børnenes sommerskole. To børn glæder sig til det, et barn ikke så meget: "Hvor mange nætter skal vi sove før skolen starter?" Og nu er der kun en nat tilbage. I morgen kl. halv ti går det i gang for alvor. Manden har på det her tidspunkt sagt farvel og taget til Italien til en lillebitte vintur, så jeg skal klare indkørselen i skolen helt på egen hånd. Vi er lidt spændte på hvordan det heler bliver :)

Ellers har vi taget det med ro. Ugens top 5:

1. Vi har fundet vores lokalsupermarket. Dejligt med en butik hvor man finder det hele, og hvor man allerede har lært sin faste rute - hurtigt ind og hurtigt ud.

2. Vi har fundet vores lokalstrand. Lige fra dag 1 fik vi billet til fri adgang, kom hvornår som helst - helt gratis. Nu skal vi se om billetten så dur næste gang!

3. Vi har været ude og kigge på biler. Det har så ikke endnu resulteret i bilkøb, men vi nærmer os til det. Bilen skulle helst være billig men flot, lille men med masser af plads, maskulin men alligevel lidt feminin. Ikke en helt nem kombination.

4. Vi har været med til en afslutningsfest af en skoleklasse, som muligvis bliver en af pigernes klasse efter sommerferien. Naboens danske datter inviterede os til klassens afslutningsmiddag. Det var rigtig dejligt at komme med og det er også lidt utroligt hvor hurtigt børnene leger sammen, selvom de ikke nødvendigvis taler samme sprog.

5. Vi har svømmet og leget. Og leget og svømmet. Børnene får også lov til at løbe rundt her i området uden at moren hele tiden kommer med og det er en hit.

Og så er der en delt første plads i kategorien Ugens ikke så sjove oplevelser:

1. & 2. Vi har set kakerlakker og verdens største edderkop. I alle disse 11 år i Tyrkiet har jeg aldrig mødt nogle af dem, men der må være første gang med alt. Edderkoppen var heldigvis allerede død på det tidspunkt, ellers ved jeg ikke hvad jeg havde gjort med den gigantiske monster med hår på benene... Måske kan man træne en rottehund til at blive en edderkophund?

Nu er sommeren også kommet for alvor til Alanya. Da jeg lukkede dørene op i torsdags, kunne jeg mærke at varmen var noget helt andet end dagene før. Vi nyder det. Og flytter os i skyggen. Og drikker lidt mere vand. Men en ting er sikker: vi klager ikke :)

Goodbye and Hello

No niin, täällä ollaan! Olemme muuttaneet Turkkiin. Ei kyllä tunnu oikeastaan miltään. Tai siis tuntuu tietenkin ihanalta, mutta olemme nyt vaan "lomalla", ihan niinkuin viimeisten kymmenen vuoden aikana muutenkin tähän aikaan vuodesta. Ja viimeiset pari viikkoa retkiolosuhteissa menivät aivan mainiosti Tanskassa. Sää suosi aivan käsittämättömällä tavalla ja retkiviritykset olivat vain eksoottinen lisä loppukirissä. Talojen tyhjennys oli aivan oma lukunsa, paikallinen Blå Avis osto-myyntinettisaitti oli ihana pelastus ja kylläpä sitä muuten tapaa todella jännittäviä ihmisiä sitä kautta :)

Erityisintä tässä muuttoprosessissa on ollut ystävät. Pääosassa ei oikeastaan olekaan maasta toiseen tai talosta seuraavaan siirtyminen vaan ihmiset. En muista koska (ei varmaan koskaan) olisimme nähneet ja viettäneet niin paljon aikaa ystävien, tuttujen ja naapureiden kanssa ja jutelleet puhelimessa kuin näiden viimeisten viikkojen aikana. Vaikka meillä oli kiire kaiken maailman käytännön asioiden kanssa, tärkeintä oli kuitenkin aika ystävien kanssa. Ja sitten jää vain ihmettelemään sitä, että miksi ei ihan perusarjessa järjestä tapaamisia useammin. Tai siinä varmaan tuli osa vastausta: ei järjestetä tapaamisia, vaan nähdään vaan. Ex-tempore kutsut ja juhlat, jossa puuttui sekä tuolit että paperilautasetkin (! hyvä Pia) olivat aivan ihania, koska silloin itse asiassa voi tosiaan keskittyä tärkeimpään eli yhdessäoloon.

Ja sama täällä päässä. Talo on lähes tyhjä, astioita ja vaatteita (mihin nekin unohtuivat, seilaavat nytkin jossakin tiesmissä) aika vähän. Mutta siitäkin huolimatta on jo nähty paljon uusia naapureita, sekä aikuisia että lapsia. Lähdetty mukaan ja kutsuttu kotiin. Joten toivottavasti tästäkin jää jotain mieleen sitten kun tavarat saapuvat ja kaikki perusarjen palikat ovat taas koossa.

Täällä on ihanaa. Mutta kuten sanottu, olemme lomalla, mitä muutakaan se voisi olla. Viikko vasta takana ja mitkään arjen realiteetit eivät ole vielä tulleet vastaan. Niitä odotellessa jatkamme nauttimista:) Ja lähetämme kaikille ihanille ystäville kiitokset hyvistä hetkistä yhdessä. Mutta mehän näemme taas ihan kohta!

Total relaxation

On the way

Night out by the sea

Så er vi her! Vi er flyttet til Tyrkiet. Det føles faktisk ikke af noget. Eller det føles selvfølgeligt dejligt, men vi er nu bare på ferie, lige som vi har været de sidste ti år omkring det her tidspunkt. Og de to sidste uger i Danmark i campingforhold gik superfint. Vejret var utrolig flot og camping stemningen gjorde det bare ekstra sjovt. Tømning af to huse var en kapitel for sig. Den Blå Avis reddede os totalt og meget kan man sige om det, men man møder godt nok nogle helt dejlige og specielle mennesker via den :)

Den mest specielle ting, med dette her flytteprojekt, har været venner. Det drejer sig ikke så meget om at flytte fra et land eller et hus til et andet, men det drejer sig om mennesker. Jeg kan ikke huske hvornår (nok aldrig) vi har set og haft så meget tid med venner, familie og naboer og snakket i telefonen, som de her seneste uger. Selv om vi havde travlt med alle mulige praktiske gøremål, var den allerhøjeste prioritet venner. Og så kan man kun undre sig at man ikke organiserer tid sammen oftere. Eller det var måske en del af svaret: ikke organiserer men bare mødes, uden nogle kalendere eller stor planlægning. Ex-tempore invitationer og fester, hvor der manglede både stole og paptallerkener (! godt gået Pia), var dejlige, fordi at så skulle man i det mindste koncentere sig i det vigtigste dvs. at være sammen!

Og det samme her. Huset er næsten tomt, ikke så mange tallerkener eller tøj (hvor blev det også af, det sejler nok i øjeblikket noget sted, jeg-ved-ikke-hvor). Men trods det, har vi allerede mødt mange nye naboer, både voksne og børn. Så jeg håber, at vi har lært noget og også husker det her når tingene ankommer og hverdagen sætter sig ind.

Der er dejligt her. Men som sagt, vi er på ferie, hvordan kunne det nu være andrerledes. Vi har en uge bag os og vi har ikke mødt nogle af hverdagens realiteter. Mens vi venter på dem, fortsætter vi med at nyde tilværelsen :) Og sender kærlige tanker til alle dejlige venner for de gode stunder sammen. Men vi ses jo også lige om lidt igen!