Mutta lapset näyttävät viihtyvän koulussa tosi
hienosti. Olemme olleet koulussa juttelemassa jokaisen lapsen luokanopettajan
kanssa ja opettajat ovat kertoneet, että kaikilla lapsille menee tosi hyvin.
Saamme päivittäin kouluintran kautta paljon kuvia, joista voimme seurata, mitä
koulussa on päivän mittaan tehty. Koulu vaikuttaa myös kaikin puolin
aktiiviselta, se järjestää monenlaisia tapahtumia ja kerran lapset saivat mm.
liput sirkusnytökseen. Joinakin päivinä tulee Whatsupp-viestejä pitkin iltaa,
jossa on vielä jokin ekstratehtävä tai sitten ihan vaan jotain kivoja kuvia.
Koulubussi toimii myös hienosti ja kyydissä on myös "lentoemäntä"
joka huolehtii lapsista matkan aikana. Olemme tosi iloisia ja helpottuneita,
että koulunaloitus on sujunut näin hienosti.
Koulusta tuli toissa viikolla valtavat listat
kaikista mahdollisista harrastusmahdollisuuksista, valinnanvaraa oli
riittämiin. Mutta. Harrastukset olisivat olleet koulun jälkeen tai
viikonloppuisin. Minun matematiikallani iltaisin ei yksinkertaisesti ole aikaa
millekään ylimääräiselle. Ja viikonloppujen harrastusralli ei myöskään houkuta.
Olemmekin sopineet, että pidämme harrastusvapaan vuoden ja katsomme sitten ensi
syksynä, mitä kukakin haluaa harrastaa. Nyt opettelemme rauhassa turkkia ja
totuttelemme pitkiin päiviin. Ja kotona saa tanssia, taiteilla, soittaa pianoa
ja viulua, pelata pallopelejä ja jumpata niin paljon kuin sielu sietää, ei
siihen välttämättä sen kummempaa organisointia aina tarvita.
Oleskelulupa-asiat ovat myös tulleet vihdoin
kuntoon. Turkissahan saa olla puolen vuoden aikana 90 päivää ilman
oleskelulupaa, mutta sen jälkeen on maasta poistuminen ja erityisesti maahan
palaaminen ilman voimassaolevaa oleskelulupaa pahempi juttu. Nyt voimme kaikki
poistua maasta ja palata ilman, että joudumme "Visa violation
officeen" selvittämään luvatonta maassaoloa. Siis mitään laitontahan emme
ole sinänsä tehneet, mutta paikallinen oleskeluluvanhakuprosessi on vähän
hidas, ja se on aiheuttanut jännittäviä tilanteita matkalaisille. No, nyt on
sekin asia kunnossa taas vähän aikaa, kunnes taas ensi keväänä aloitamme
seuraavan kierroksen. Luvan sai nimittäin vain vuodeksi kerrallaan. Että
olisihan EU-maahan muuttamisessa tietenkin ollut puolensa...
Olemme ennättäneet myös viettämään synttärietä -
niin omia kuin luokkakavereittenkin, sekä kuparihääpäivää. Keskimmäinen lapsi
sai kutsun luokkakaverin syntymäpäiville. Täällä on tapana kutsua joko koko
luokka tai kaikki tytöt/pojat. Sen lisäksi mukaan tulee vähintäänkin äidit ja
mahdolliset sisarukset. Ja etukäteen ei tarvitse ilmoittaa onko tulossa vai ei.
Suomalaista alkaa ainakin siinä vaiheessa hieman hermostuttamaan, että
monelleko nyt sitten varataan syötävää yms. Syntymäpäivät pidetään usein
jossakin ravintolassa, tällä kertaa eräässä uudessa lapsille suunnatussa
leikkikahvilassa. Tarjoilut ja koko tapahtuma oli hieno, ruokaa ja juomaa oli
yllin kyllin. Turkkilaiset äidit ovat myös hyvin ystävällisiä, mutta monikaan
ei puhu sujuvaa englantia. Me pidimme nyt tällä kertaa ihan matalan
profiilin juhlat - en kertakaikkiaan pystynyt kuvittelemaan, miten hanskaisin
luokallisen (tai edes puolikkaan) turkkilaisia lapsia ja heidän äitejään ja
sisaruksiaan yms. turkiksi. Huh. Ensi vuonna sitten ehkä? Mutta mukavat
pienimuotoiset juhlat pidimme silti, kiitos vieraille!
Ja sitten se kuparihääpäivä (tanskassa juhlinnan
aihe 12,5 vuotisen aviotaipaleen kunniaksi). Tällä kertaa onnistuimme Hr. L:n
kanssa pitämään todelliset yllätysjuhlat - yllätimme nimittäin myös itsemmekin
aivan täydellisesti. Vietimme iltaa hyvien tanskalaisten ystävien kanssa, ja
illan lopuksi eräs vieraista kysyi varovasti, että eikös teillä ole tänään se
kuparihääpäivä. Joo... niinpäs olikin. Olimme joskus jossakin yhteydessä
tulleet maininneeksi siitä ja sitten yhteistuumin unohtaneet koko jutun ihan
tyystin. No mutta tuli juhlittua. Hopeahääpäivän kirjoitamme kalenteriin
muistiin.
Tällä viikolla on ainakin Tanskassa syyslomaviikko
ja se näkyy myös täällä. Alanyassa on paljon lomalaisia ja sosiaalinen elämä on
taas vilkasta. Viime viikolla saimme kutsun venereretkelle - ja millainen
retki! Upea 80 jalkainen vene ja lounastarjoilu parhaaseen tanskalaiseen
tyyliin silleineen lihapullineen, ruisleipineen jne. Aivan mahtava iltapäivä
merellä, kiitokset isäntäparille! Eilen oli vuorossa shampanjabrunssi
elegantissa En Vie Beach -ravintolassa ihastuttavien naapureidemme kanssa.
Kaiken lisäksi arpaonnikin suosi ja nyt pitäisi lähteä kenkiä valitsemaan
suosittuun Cult-nimiseen kenkä- ja laukkukauppaan. Hard life ;)
Elämä on siis asettunut ihan kivasti uomiinsa. Hr.
L ihmettelee tosin, mihin päivät kuluvat, hän oli kuvitellut eläkeläisen elämän
olevan riippukeinussa loikoilua ja leppoisaa kirjojen lueskelua. Kirjat ovat
hyllyssä ja riippukeinu ripustamatta; kuntokuuri, turkinkurssi, juoksevien
asioiden hoito ja läksysirkus haukkaavat leijonanosan päivästä. Mutta haaveilu
kannattaa aina. Ja ehkäpä aikaa on kyllästymiseen asti jo ensi vuonna tai sitä
seuraavana, kun puhumme sujuvaa turkkia...
 |
| Evening on the terrace |
 |
| Hard working homework boys |
 |
| Circus in town |
 |
| Happy Birthday! |
 |
| Finnish inspired BD cake |
 |
| Sailing |
 |
| Autumn colors in Alanya |
Time flies when you have fun. Så det
ser ud at vi har det sjovt :) Det er børnenes femte uge i skolen og vi har også
gået til tyrkisk i to uger nu. Vores skoledag er heldigvis ikke lige så lang
som børnenes - vi har kun to timers undervisning hver dag. Men der skal være
fokus på, det kører rigtig hurtigt og der skal øves og laves lektier hver dag,
ellers kører det i hegnet på ingen tid. Børnene har også mange lektier, så
aftener skal planlægges godt, så at alle får lavet deres lektier til dagen
efter. Nogle gange har børn og voksne haft næsten samme lektier, f.eks. en
aften skulle der trænes tal for alvor. (2435: Iki bin dört yüz otuz beş -
ville du ha' gættet det?). Det er lidt svært for os voksne og læreren taler
ikke mange ord engelsk, men vi giver ikke op! (eller hvad Mr. L!?!).
Ellers ser det ud at børnene trives i
skolen. Vi har været til skole-hjem samtaler og det gik fint med dem alle
sammen. Vi får masser af billeder næsten hver dag via skoleintra, så vi kan
følge lidt med hvordan det hele ser ud og hvad de laver i timerene. Skolen
virker også meget aktiv, der har været flere arrangementer og en gang fik de
billetter til en cirkusforestilling. Nogle gange kommer der Whatsapp-beskeder
langt hen på aftenen med nogle ekstra opgaver man lige skal lave eller bare
nogle billeder for sjovt. Afhentning og bringning med skolebussen virker fint
og der er endda en "stewardesse" med i bussen. Så vi er meget glade
og lettede at det er startet så fint.
Sidste uge kom der meget lange lister
om alle mulige fritidsaktiviteter. Det så rigtig godt ud, børnene kan dyrke
mange forskellige ting - fra basketball til klaver og fra dans til svømning -
you name it. Men. Alle fritidsaktiviteter er enten efter skoletiden eller på
weekenden. Med min matematik, er der simpelthen ikke tid til noget ekstra om
aftenen. Og et hobby-cirkus om weekenden lyder heller ikke særlig smart. Vi har
aftalt med børnene, at vi holder et hobbyfri år og tjekker igen næste efterår
hvilke fritidsaktiviteter børnene vil prøve. Nu lærer vi allesammen tyrkisk og
prøver at vænne os til de lange skoledage i fred og ro. Og herhjemme må man så
stadivæk gerne danse, svømme, male, spille klaver og violin, spille bold og
lave gymnastik lige så meget som man har lyst til.
Nu har vi også endelig fået styr på
vores opholdstilladelser. Reglerne er nemlig at man må være her i landet 90
dage indenfor et halvt år uden opholdstilladelse. Og når man har oversteget
dette, så er det bare ikke i orden når man skal ud af landet eller specielt
hvis man skal ind i Tyrkiet igen. Men nu kan vi alle sammen endelig komme og gå
uden at komme en tur i "Visa violation office" ved paskontrollen og
forklare hvorfor vi ikke har papirerne i orden. Vi har så ikke lavet noget
ulovligt, men den tyrkiske opholdstilladelsesprocess har været lidt langsom og
det har givet lidt ekstra spænding til de rejsende. Men nu er der styr på den
front ... lige indtil vi starter næste runde til foråret. Opholdstilladelsen er
nemlig gyldig kun i et år ad gangen - næste gang kan vi dog søge for to år. Der
kunne have været nogle fordele ved at vælge et EU land...
Vi har også haft tid til at fejre
fødselsdage - både egne og andres samt vores kobberbryllup. Det mellemste barn
fik fødseldagsinvitation til klassekammeratens fødseldagsfest. Her inviterer
man typisk enten hele klassen eller alle pigerne/drengene. Derudover kommer
mødrene og eventuelle søskende også med. Og man tilmedler sig nødvendigvis ikke
eller fortæller hvor mange der kommer. Der bliver en finne jo allerede lidt
nervøs. Hvordan ved man så, hvor mange man skal forberede mad til osv.? Man
holder normalt fødselsdagsfesten på en restaurant, denne gang var det i en
legekafe. Hele arragementet var rigtig fint og der var masser af mad og kager.
Tyrkiske mødre virker rigtig søde og imødkommende, men de fleste taler slet
ikke engelsk (og mit tyrkisk efter to uger er alligevel ikke helt flydende). Vi
holdt lidt lav profil med fødselsdagen i år. Jeg kunne ikke overskue en hel
(heller ikke en halv) tyrkisk klasse med børnenes mødre. Puha. Men måske næste
år? Nu holdt vi bare en lille, men hyggelig fest, tak til alle de dejlige
gæster!
Og så kobberbrylluppet. Denne gang
lykkedes det mig og Hr. L at arrangere et sandt surpriseparty - vi blev begge
to total overraskede! Vi havde inviteret nogle danske venner til at spise og
sidst på aftenen var der så en af vores venner som forsigtigt spurgte om vi nu
ikke lige havde kobberbryllup i dag. Jo, det havde vi så... Vi havde nævnt det
på et tidspunkt og bagefter glemt det fulstændigt. Oops. Men vi fik festet
lidt. Og sølvbryllupsdagen skriver vi ned i kalenderen.
Der er efterårsferieuge i Danmark og
det kan vi også fornemme her i Alanya. Der er mange turister og der er gang i
det sociale liv. Sidste uge blev vi inviteret på en sejltur - og hvilken tur!
Den flotteste 80-fods båd med den lækreste danske frokost med sild,
frikadeller, medisterpølse, rugbrød osv. og godt selskab. Tak for værtsparret
for en dejlig eftermiddag til søs! I går gik turen til den elegante
strandrestaurant En Vie Beach til en sæsonafslutnings champagnebrunch sammen
med vores søde naboer. Oven i købet vandt jeg i lotteriet et gavekort til den
populære Cult sko- og taskebutik! Hard life :)
