Merry Christmas!

Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, hui kauhuhistus ja tuhannesti anteeksi! Kohta on onneksi uusi vuosi ja lupausten aika, joten ensi vuonna toinen tahti! Hirveästi on taas tapahtunut (ja varmasti siitä syystä jäänyt kirjoittelematta). Välillä tuntuu, että elämä on yhtä juhlaa. Ja toisaalta taas niin tavallista arkea, ettei siitä nyt blogiin kannata kirjoittaa.

Nyt on kuitenkin joulu ovella. Yli puoli vuotta Turkissa on vierähtänyt kuin siivillä! Joulukuun alussa tuntui kieltämättä hassulta ottaa joulukoristeet esille ja koristella talo, mutta kummasti se joulufiilis hiipii pikkuhiljaa, kun kaikki tutut jouluun liittyvät koristeet on ympärillä.

Joulukuu aloitettiin Alanyan joulubasaarilla. Sataman alueella oli silmänkantamattomiin joulukojuja, joista sai jos jonkinalista syotävää, juotavaa, lahjtatavaraa ja vaikka mitä. Myös Suomi oli hienosti edustettuna, pirpareita, glögiä... ja tietenkin suomalainen Joulupukki. Joulukuun kuudentena vietimme muiden suomalaisten kanssa Suomen 99-vuotis itsenäisyyspäiväjuhlaa Sunprime C-Lounge -hotellissa AFD:n (Suomalaiset Alanyassa) järjestämässä juhlassa. Lapset lauloivat Sininen ja Valkoinen, oli muitakin hienoja esityksiä, puheita, hyvää ruokaa ja seuraa. Oli hieno juhla, siitä kiitokset ja kunnia kaikille jotka teitte illasta niin onnistuneen! Ja eräänä sunnuntaina saimme kutsun En Vie Beach-ravintolaan syömään tanskalaiseen joulunaikaan erottamattomasti kuuluvia æbleskivereitä = tanskalaisia joulumunkkeja, jotka dipataan sokerissa ja hillossa. Tanskalaiset jouluherkut rantaravintolan sohvalla auringon paistaessa siniseltä taivaalta oli suorastaan mahtava yhdistelmä :)

Ja nyt näyttää siltä, että saamme (lähes) valkean joulun!! Eipä olisi uskonut, että niin käy Alanyassa. Säät ovat olleet hyvin suosiolliset pitkään. Olemme viimeksi tällällä viikolla istuneet pihalla syömässa lounasta. Mutta nyt on sitten talvi toden teolla tullut ja tänään oli 1 aste lämmintä (hrrr) ja ulkona satoi räntää. Meidänkin vuoren huipulla näkyy lunta, joten valkea joulu on melkein totta. Ei ihan se sää, johon olemme Alanyassa tottuneet, mutta kyllä meitä on pitkään ihanilla aurinkoisilla päivillä hemmoteltukin. Ja onhan se hyvä, että pukin kelkka luistaa :)

Joulun vietämme ihan omalla porukalla kotona. Syömme kuten aina perinteistä tanskalaista jouluruokaa ja Herra L on tietenkin koeajanyt tanskalaisen joulupöydän must-jälkkärin ris a la mandenkin -check, onnistuu turkkilaisistakin aineksista! Joulupukkikin osaa varmasti perille, tontut ovat nimittäin  käyneet koko joulukuun ajan täällä kurkistelemassa. Joten joulu saa tulla, ihanan perinteinen ja silti kuitenkin ihan erilainen!

Vuosi lähenee loppuaan - meille tämä vuosi on ollut jännittävä muutosten vuosi. On ollut ilo jakaa se kanssanne; kiitokset mukana elämisestä sekä kaikista ihanista yhteisistä hetkistä tänä vuonna!

Hyvää ja rauhaisaa joulua! Ensi vuonna jatketaan! :)


❤️ Pia

With Santa Claus in Alanya Noel Bazaar

Happy 99th birthday Finland

Winter sunset

Happy bakers

And the results

It feels like Christmas

Æbleskiver in En Vie Beach

Snow in Alanya

Der er gået lidt lang tid siden sidste post, det var ikke så godt, undskyld! Snart er det heldigvis tid til nytårsløfter, så der skal helt ny stil næste år; det er næsten et løfte :-) Der er sket meget siden sidst. Nogle gange føles det som at livet er (bare) en fest. Og andre gange er det bare en så almindelig hverdag at det er ikke værd at skrive om i bloggen.

Nu er det alligevel næsten jul. Vi har været her i Tyrkiet over et halvt år nu. Det var unægtelig lidt mærkeligt at tage julepynt frem og pynte huset i starten af december, da det næsten føltes som sommer. Men alligevel er julestemningen sneget sig ind stille og roligt.

Vi startede december måned med Alanyas store julebazar. Havnen var forvandlet til et julemarked med masser af hyggelige juleboder fra forskellige lande med alle mulige lækkerier og gaver osv. Og Finland var også vel repræsenteret; brunkager, gløgg og ikke mindst den ægte finske Julemand. Tirsdag den 6. december fejrede vi Finlands 99ende fødselsdag (Uafhængighedsdag) sammen med 70-90 finner på Sunprime C-Lounge hotellet, hvor der var et flot program og dejlig stemning. Og efter en dejlig lørdag aften hos os i Sky'en, hvor gæsterne kom med flæskesteg og andre lækkerier, blev vi om søndagen inviteret til Restaurant En Vie Beach, hvor der blev serveret ægte danske æbleskiver. Æbleskiverne blev nydt i det dejligste solskinsvejr - næsten dansk sommervejr - det var en herlig kombination. Tak til værterne for en dejlig eftermiddag!

Og nu ser det ud at vi får en hvid jul! Det havde vi ikke set komme her i Alanya! Vejret har været overraskende flot i lang tid og vi har de seneste par dage siden spist frokost i haven. Men i dag var der en grad (hrrr) og slud. På vores bjergtop 300 meter oppe bag os kan man se sne, så vi har (næsten) fået hvid jul! Det er ikke lige det vejr man er vant til at se her i Alanya, men måske er det godt for Julemanden og Rudolf...

Vi holder jul herhjemme. Vi skal spise dansk julemad, som altid .. og Hr. L har prøvekørt Ris á la manden - check, den kan laves af tyrkiske råvarer ;-). Og julemanden kan sikkert også finde herhen, vi har nemlig haft nissebesøg i løbet af december. Så nu må julen komme - med samme traditioner som alltid, men alligevel lidt anderledes i år!

Og så er året snart gået - for os har dette år været et spændende år med mange forandringer og nye eventyrer. Der har været dejligt at dele det hele med jer - tak fordi i har været med og tak for alle de dejlige stunder, som vi har haft sammen i år.

Rigtig god jul!

❤️ Pia

Autumn news

Time flies when you have fun. Eli hauskaa taitaa olla :) Nyt on lapsilla viides kouluviikko käynnistynyt ja mekin olemme jo kaksi viikkoa käyneet turkin tunneilla. Meillä ei onneksi ole ihan niin pitkät koulupäivät kuin lapsilla, opetusta on vain kaksi tuntia päivässä. Mutta haaveiluun ei ole aikaa, läksyt pitää lukea joka päivä, koska vauhti on kova ja jälkeen ei parane jäädä. Joten läksyjä siellä ja läksyjä täällä - lapsilla on myös paljon läksyjä, joten aika hvyin pitää aikatauluttaa koko perheen läksyjenluku, jotta aina seuraavana päivänä kaikilla on hommat ojennuksessa. Välillä on ollut lapsilla ja aikuisilla melkein samat läksyt, esim. numerot turkiksi. (2435: Iki bin dört yüz otuz beş - olisitko arvannut?). Aika vaikeaa tämä turkin opiskelu ja opettajakaan ei puhu monta sanaa englantia, mutta periksi ei anneta (vai mitä Hr. L?!?).

Mutta lapset näyttävät viihtyvän koulussa tosi hienosti. Olemme olleet koulussa juttelemassa jokaisen lapsen luokanopettajan kanssa ja opettajat ovat kertoneet, että kaikilla lapsille menee tosi hyvin. Saamme päivittäin kouluintran kautta paljon kuvia, joista voimme seurata, mitä koulussa on päivän mittaan tehty. Koulu vaikuttaa myös kaikin puolin aktiiviselta, se järjestää monenlaisia tapahtumia ja kerran lapset saivat mm. liput sirkusnytökseen. Joinakin päivinä tulee Whatsupp-viestejä pitkin iltaa, jossa on vielä jokin ekstratehtävä tai sitten ihan vaan jotain kivoja kuvia. Koulubussi toimii myös hienosti ja kyydissä on myös "lentoemäntä" joka huolehtii lapsista matkan aikana. Olemme tosi iloisia ja helpottuneita, että koulunaloitus on sujunut näin hienosti.

Koulusta tuli toissa viikolla valtavat listat kaikista mahdollisista harrastusmahdollisuuksista, valinnanvaraa oli riittämiin. Mutta. Harrastukset olisivat olleet koulun jälkeen tai viikonloppuisin. Minun matematiikallani iltaisin ei yksinkertaisesti ole aikaa millekään ylimääräiselle. Ja viikonloppujen harrastusralli ei myöskään houkuta. Olemmekin sopineet, että pidämme harrastusvapaan vuoden ja katsomme sitten ensi syksynä, mitä kukakin haluaa harrastaa. Nyt opettelemme rauhassa turkkia ja totuttelemme pitkiin päiviin. Ja kotona saa tanssia, taiteilla, soittaa pianoa ja viulua, pelata pallopelejä ja jumpata niin paljon kuin sielu sietää, ei siihen välttämättä sen kummempaa organisointia aina tarvita.

Oleskelulupa-asiat ovat myös tulleet vihdoin kuntoon. Turkissahan saa olla puolen vuoden aikana 90 päivää ilman oleskelulupaa, mutta sen jälkeen on maasta poistuminen ja erityisesti maahan palaaminen ilman voimassaolevaa oleskelulupaa pahempi juttu. Nyt voimme kaikki poistua maasta ja palata ilman, että joudumme "Visa violation officeen" selvittämään luvatonta maassaoloa. Siis mitään laitontahan emme ole sinänsä tehneet, mutta paikallinen oleskeluluvanhakuprosessi on vähän hidas, ja se on aiheuttanut jännittäviä tilanteita matkalaisille. No, nyt on sekin asia kunnossa taas vähän aikaa, kunnes taas ensi keväänä aloitamme seuraavan kierroksen. Luvan sai nimittäin vain vuodeksi kerrallaan. Että olisihan EU-maahan muuttamisessa tietenkin ollut puolensa...

Olemme ennättäneet myös viettämään synttärietä - niin omia kuin luokkakavereittenkin, sekä kuparihääpäivää. Keskimmäinen lapsi sai kutsun luokkakaverin syntymäpäiville. Täällä on tapana kutsua joko koko luokka tai kaikki tytöt/pojat. Sen lisäksi mukaan tulee vähintäänkin äidit ja mahdolliset sisarukset. Ja etukäteen ei tarvitse ilmoittaa onko tulossa vai ei. Suomalaista alkaa ainakin siinä vaiheessa hieman hermostuttamaan, että monelleko nyt sitten varataan syötävää yms. Syntymäpäivät pidetään usein jossakin ravintolassa, tällä kertaa eräässä uudessa lapsille suunnatussa leikkikahvilassa. Tarjoilut ja koko tapahtuma oli hieno, ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Turkkilaiset äidit ovat myös hyvin ystävällisiä, mutta monikaan ei puhu sujuvaa englantia.  Me pidimme nyt tällä kertaa ihan matalan profiilin juhlat - en kertakaikkiaan pystynyt kuvittelemaan, miten hanskaisin luokallisen (tai edes puolikkaan) turkkilaisia lapsia ja heidän äitejään ja sisaruksiaan yms. turkiksi. Huh. Ensi vuonna sitten ehkä? Mutta mukavat pienimuotoiset juhlat pidimme silti, kiitos vieraille!

Ja sitten se kuparihääpäivä (tanskassa juhlinnan aihe 12,5 vuotisen aviotaipaleen kunniaksi). Tällä kertaa onnistuimme Hr. L:n kanssa pitämään todelliset yllätysjuhlat - yllätimme nimittäin myös itsemmekin aivan täydellisesti. Vietimme iltaa hyvien tanskalaisten ystävien kanssa, ja illan lopuksi eräs vieraista kysyi varovasti, että eikös teillä ole tänään se kuparihääpäivä. Joo... niinpäs olikin. Olimme joskus jossakin yhteydessä tulleet maininneeksi siitä ja sitten yhteistuumin unohtaneet koko jutun ihan tyystin. No mutta tuli juhlittua. Hopeahääpäivän kirjoitamme kalenteriin muistiin.

Tällä viikolla on ainakin Tanskassa syyslomaviikko ja se näkyy myös täällä. Alanyassa on paljon lomalaisia ja sosiaalinen elämä on taas vilkasta. Viime viikolla saimme kutsun venereretkelle - ja millainen retki! Upea 80 jalkainen vene ja lounastarjoilu parhaaseen tanskalaiseen tyyliin silleineen lihapullineen, ruisleipineen jne. Aivan mahtava iltapäivä merellä, kiitokset isäntäparille! Eilen oli vuorossa shampanjabrunssi elegantissa En Vie Beach -ravintolassa ihastuttavien naapureidemme kanssa. Kaiken lisäksi arpaonnikin suosi ja nyt pitäisi lähteä kenkiä valitsemaan suosittuun Cult-nimiseen kenkä- ja laukkukauppaan. Hard life ;)

Elämä on siis asettunut ihan kivasti uomiinsa. Hr. L ihmettelee tosin, mihin päivät kuluvat, hän oli kuvitellut eläkeläisen elämän olevan riippukeinussa loikoilua ja leppoisaa kirjojen lueskelua. Kirjat ovat hyllyssä ja riippukeinu ripustamatta; kuntokuuri, turkinkurssi, juoksevien asioiden hoito ja läksysirkus haukkaavat leijonanosan päivästä. Mutta haaveilu kannattaa aina. Ja ehkäpä aikaa on kyllästymiseen asti jo ensi vuonna tai sitä seuraavana, kun puhumme sujuvaa turkkia...

Evening on the terrace

Hard working homework boys

Circus in town

Happy Birthday!

Finnish inspired BD cake

Sailing

Autumn colors in Alanya

Time flies when you have fun. Så det ser ud at vi har det sjovt :) Det er børnenes femte uge i skolen og vi har også gået til tyrkisk i to uger nu. Vores skoledag er heldigvis ikke lige så lang som børnenes - vi har kun to timers undervisning hver dag. Men der skal være fokus på, det kører rigtig hurtigt og der skal øves og laves lektier hver dag, ellers kører det i hegnet på ingen tid. Børnene har også mange lektier, så aftener skal planlægges godt, så at alle får lavet deres lektier til dagen efter. Nogle gange har børn og voksne haft næsten samme lektier, f.eks. en aften skulle der trænes tal for alvor.  (2435: Iki bin dört yüz otuz beş - ville du ha' gættet det?). Det er lidt svært for os voksne og læreren taler ikke mange ord engelsk, men vi giver ikke op! (eller hvad Mr. L!?!).

Ellers ser det ud at børnene trives i skolen. Vi har været til skole-hjem samtaler og det gik fint med dem alle sammen. Vi får masser af billeder næsten hver dag via skoleintra, så vi kan følge lidt med hvordan det hele ser ud og hvad de laver i timerene. Skolen virker også meget aktiv, der har været flere arrangementer og en gang fik de billetter til en cirkusforestilling. Nogle gange kommer der Whatsapp-beskeder langt hen på aftenen med nogle ekstra opgaver man lige skal lave eller bare nogle billeder for sjovt. Afhentning og bringning med skolebussen virker fint og der er endda en "stewardesse" med i bussen. Så vi er meget glade og lettede at det er startet så fint. 

Sidste uge kom der meget lange lister om alle mulige fritidsaktiviteter. Det så rigtig godt ud, børnene kan dyrke mange forskellige ting - fra basketball til klaver og fra dans til svømning - you name it. Men. Alle fritidsaktiviteter er enten efter skoletiden eller på weekenden. Med min matematik, er der simpelthen ikke tid til noget ekstra om aftenen. Og et hobby-cirkus om weekenden lyder heller ikke særlig smart. Vi har aftalt med børnene, at vi holder et hobbyfri år og tjekker igen næste efterår hvilke fritidsaktiviteter børnene vil prøve. Nu lærer vi allesammen tyrkisk og prøver at vænne os til de lange skoledage i fred og ro. Og herhjemme må man så stadivæk gerne danse, svømme, male, spille klaver og violin, spille bold og lave gymnastik lige så meget som man har lyst til.

Nu har vi også endelig fået styr på vores opholdstilladelser. Reglerne er nemlig at man må være her i landet 90 dage indenfor et halvt år uden opholdstilladelse. Og når man har oversteget dette, så er det bare ikke i orden når man skal ud af landet eller specielt hvis man skal ind i Tyrkiet igen. Men nu kan vi alle sammen endelig komme og gå uden at komme en tur i "Visa violation office" ved paskontrollen og forklare hvorfor vi ikke har papirerne i orden. Vi har så ikke lavet noget ulovligt, men den tyrkiske opholdstilladelsesprocess har været lidt langsom og det har givet lidt ekstra spænding til de rejsende. Men nu er der styr på den front ... lige indtil vi starter næste runde til foråret. Opholdstilladelsen er nemlig gyldig kun i et år ad gangen - næste gang kan vi dog søge for to år. Der kunne have været nogle fordele ved at vælge et EU land...

Vi har også haft tid til at fejre fødselsdage - både egne og andres samt vores kobberbryllup. Det mellemste barn fik fødseldagsinvitation til klassekammeratens fødseldagsfest. Her inviterer man typisk enten hele klassen eller alle pigerne/drengene. Derudover kommer mødrene og eventuelle søskende også med. Og man tilmedler sig nødvendigvis ikke eller fortæller hvor mange der kommer. Der bliver en finne jo allerede lidt nervøs. Hvordan ved man så, hvor mange man skal forberede mad til osv.? Man holder normalt fødselsdagsfesten på en restaurant, denne gang var det i en legekafe. Hele arragementet var rigtig fint og der var masser af mad og kager. Tyrkiske mødre virker rigtig søde og imødkommende, men de fleste taler slet ikke engelsk (og mit tyrkisk efter to uger er alligevel ikke helt flydende). Vi holdt lidt lav profil med fødselsdagen i år. Jeg kunne ikke overskue en hel (heller ikke en halv) tyrkisk klasse med børnenes mødre. Puha. Men måske næste år? Nu holdt vi bare en lille, men hyggelig fest, tak til alle de dejlige gæster!

Og så kobberbrylluppet. Denne gang lykkedes det mig og Hr. L at arrangere et sandt surpriseparty - vi blev begge to total overraskede! Vi havde inviteret nogle danske venner til at spise og sidst på aftenen var der så en af vores venner som forsigtigt spurgte om vi nu ikke lige havde kobberbryllup i dag. Jo, det havde vi så... Vi havde nævnt det på et tidspunkt og bagefter glemt det fulstændigt. Oops. Men vi fik festet lidt. Og sølvbryllupsdagen skriver vi ned i kalenderen.

Der er efterårsferieuge i Danmark og det kan vi også fornemme her i Alanya. Der er mange turister og der er gang i det sociale liv. Sidste uge blev vi inviteret på en sejltur - og hvilken tur! Den flotteste 80-fods båd med den lækreste danske frokost med sild, frikadeller, medisterpølse, rugbrød osv. og godt selskab. Tak for værtsparret for en dejlig eftermiddag til søs! I går gik turen til den elegante strandrestaurant En Vie Beach til en sæsonafslutnings champagnebrunch sammen med vores søde naboer. Oven i købet vandt jeg i lotteriet et gavekort til den populære Cult sko- og taskebutik! Hard life :)

Så hverdagen kører fint her i Alanya. Hr. L undrer sig dog lidt over hvor tiden forsvinder hen. Han havde set for sig at pensionisttilværelsen var med rolige dage i hængekøjen med masser af tid til at læse alle de bøger han ikke havde tid til at læse før.. Bøgerne står stadigvæk ulæste i reolen og hængekøjen har vi ikke en gang fået endnu; fitness, tyrkisk, hverdagens løbende gøremål og lektier tager en (overraskende) stor bid af tiden. Men det er godt at have en drøm. Måske er der tid nok til den slags allerede næste år, eller næste år igen, når vi taler flydende tyrkisk...

School Start

Nyt on sitten kouluvuosi vihdoin alkanut ja ensimmäinen viikko on onnellisesti takanapäin. Päädyimme ratkaisuun, että lapset menevät 1., 2. ja 3. luokalle. Erityisesti nuorimmaiselle oli tärkeää päästä virallisesti kouluun, ei tarhan puolelle. Niin sitten tehtiin, vaikka äiskää vähän hirvitti. Toiveenamme oli, että he pääsisivät luokille, joissa on muitakin ulkomaalaisia, mieluiten tietysti suomen- tai tanskanpuhujia. Toiseksi vanhimmalla kävi tässä mielessä paras tuuri - luokalla on kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen.

Ennen koulun alkua kävimme infotilaisuuksissa (turkiksi, of course), hankkimassa kirjat ja kouluvaatteet. Tavallaan kaoottista, tavallaan tosi hyvin järjestetty. Ulkomaalaisten ohjausta ei ole millään tavalla huomioitu, mutta kyselemällä vaan peräänantamattomasti rehtorilta kaikki asiat selvisivät ihan hyvin.

Ensimmäinen koulupäivä alkoi yhteiskokoontumisella koulun pihamaalla. Kansallislaulu laulettiin ja tunnelma oli kaikin puolin juhlava ja jännittynyt. Sen jälkeen kaikki oppilaat menivät opettajiensa johdolla omiin luokkiinsa. Kaikki lapset ovat saaneet mukavan tuntuiset opettajat ja luokat. Isommat jäivät omiin luokkiinsa kun olimme sanoneet heiheit, nuorimmainen tarvitsi vähän enemmän tukea alkuun. Hän ei missään tapauksessa suostunut menemään luokkaan ilman äitiä tai isää. "Minä en ymmärrä turkkia" on ollut huolena alusta saakka. Mutta kuin ihmeen kaupalla ruokatunnin jälkeen rohkeutta oli kerääntynyt sen verran, että äiti ja isä pystyivät lähtemään kotiin. Päivän lopuksi tulin sitten takaisin katsomaan, että lapset pääsevät oikeaan koulubussiin. Sitten ajoin itsekseni takaisin ja olimme kotona vastaanottamassa lapsia bussilta ensimmäisen koulupäivän päätteeksi. Sinä iltana ei nukkumaanmenemisessä ei ollut ongelmia. Kaikki - mukaanlukien aikuiset - olivat aika finaalissa jännittävän päivän jäljiltä.

Koulupäivä alkaa klo 9 ja päättyy 16.40. Bussi tulee hakemaan kahdeksan jälkeen ja tuo takaisin puoli kuuden maissa. Aamupäivällä on koulussa tarjolla aamupala, päivällä lounas ja iltapäivällä vielä välipala. Päivä on kieltämättä pitkä, mutta se katkeaa myös hyvin ruokailujen ja välituntien avulla. Illalla on vielä läksyjen aika ja jo ensimmäisellä viikolla niitä näytti tulevan jonkun verran. 

Viikko meni kaiken kaikkiaan todella upeasti. Kaikki lapset olivat suorastaan yllättävän reippaita ja halusivat, että koulun alku onnistuu, vaikka kaikki uudet asiat ovat myös varmasti olleet sekä vähän pelottavia että väsyttäviä. Ja minä ajelin koululle 1-2 kertaa päivässä moikkaamaan ja tsekkaamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin. Herra L:hän oli taas livahtanut heti ensimmäisen kouluviikon kunniaksi viinimatkalle, mutta oli toki hengessä mukana Italiasta käsin, eläköön FaceTime. Perjantaina koulun jälkeen kävimme sitten kahvila Hancissa jätskillä juhlistamassa ensimmäisen viikon mahtavaa loppuunsaattamista.

Viikonloppuna oli sitten lähes pelkkää lekottelua ja rentoutumista. Ja lisäksi vähän läksyjen tekoa. Läksyissä ja koulun viesteissä Google translate on kovassa käytössä.  Harmi vaan, että usein erityisesti pitkien lauseiden kohdalla suomennoksen jälkeen ei ole paljoa viisaampi kuin aloittaessa. Mutta ne turkin alkeet, jotka nyt on tähän mennessä tullut opittua (kiitos Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) ovat tulleet kovaan käyttöön. On ihanaa, että tajuaa välillä edes jotain ja turkkilaiset ovat tosi avuliaita, kun huomaavat, että joku yrittää puhua turkkia. Ja ihanaa, että meidän aikuisten turkinkurssi alkaa ensi viikolla (tovottavasti)!

Muutenkin kuuluu ihan hyvää. Käväisin Nizzassa pari viikkoa sitten ihanien suomalaisten ystävien kanssa. Kiitos Ihanaiset aivan mahtavasta weekendistä! Mutta ei siitä sen enempää koska:  "What happens in Nice, stays in Nice" (vai mitensenytmeni). Keittiökin valmistui, muutama pikku hikkanikotus oli vielä matkanvarrella, mutta ihanahan siitä lopulta tuli. Nyt innolla uuteen viikkoon, pieni flunssa vaivaa koko porukkaa, mutta muuten taas intoa täynnä!

The first school day

Time for national song

Home again

On the way to school again

It's Friday - Hanci time

In the meantime in Italy...

Nice time in Nice

Så er skoleåret kommet i gang i Tyrkiet og børnene er færdige med den første uge. Vi fik så endelig besluttet at børnene skal i 1., 2. og 3. klasse. Specielt for den yngste var det meget vigtigt at komme i skole, ikke i børnehaveklasse. Og sådan blev det så (selv om moderen var lidt nervøs). Vores ønske var at de kunne komme i en klasse hvor der også er andre udlændinge, helst nogle der taler finsk eller dansk. Der var det mellemste barn heldig - med to finsk- og en svensksproget i klassen.

Før skolestart var vi med til infoarrangementer (på tyrkisk, of course), skaffede bøger og skoletøj. På en måde meget kaotisk, på anden måde rigtig godt arrangeret. Vejledning til udlændinge er ikkeeksisterende, men når man bliver med ved at jage skoleinspektøren rundt, får man alligevel styr på det hele.

Den første skoledag startede med samling på skolegården. Nationalsangen blev sunget og stemningen var på alle måder festlig og fyldt med spænding. Bagefter skulle alle til deres klasser sammen med deres klasselærer. Alle børn har fået en sød lærer og er kommet i gode klasser, synes vi. De store børn blev i deres klasser efter vi hade vinket farvel, men den yngste skulle lige bruge lidt støtte fra forældrene; der var ingen chance for at han skulle ind i klassen alene. "Jeg forstår jo ikke tyrkisk" har bekymringen været hele tiden. Men lidt mirakuløst havde han alligevel samlet så meget mod at vi faktisk kunne køre hjem efter frokosten. Sidst på dagen kom jeg så tilbage for lige at tjekke at de fandt den rigtige bus til at køre dem hjem. Jeg kørte selv hjem og stod klar da skolebussen afleverede de tapre børn efter første skoledag. Den aften var der ingen problemer ved sengetid. Alle - inklusiv de voksne - var helt færdige efter en lang og spændende dag.

Skoledagen starter kl. 9 og er færdig kl. 16.40. Bussen henter børnene lidt efter kl. 8 og afleverer dem igen ved halv seks -tiden. Børnene får morgenmad, frokost og eftermiddagsmad (farvel madpakker 👏). Dagen er unægteligt lang, men frokost- og snackpauserne samt frikvartererne bryder den lange dag på en god måde. Om aftenen skal man også lave lektier - og dem var der allerede i den første uge.

Ugen gik alt i alt rigtig flot. Alle børn var næsten overraskende modige og gjorde sig umage for at det skulle starte godt, selv om det nok var lidt skræmmende og trættende. Jeg kørte 1-2 gange om dagen til skolen for lige at tjekke at det hele kørte som det skulle. Hr. L var jo taget på vinrejse til Italien, men støttede selvfølgelig projektet fra afstand. Længe Leve FaceTime. For at fejre den vellykkede første uge tog vil til Cafe Hanci og spiste kæmpe isdesserter fredag efter skolen.

Weekenden gik med ren afslapning og hygge. Og lidt lektier. Når det kommer til lektier eller beskeder fra skolen, er jeg blevet rigtig glad for Google translate, selv om specielt med de længere sætninger, er man ikke altid meget klogere efter oversættelsen - ordene ligner dansk, men det giver bare ingen mening. Ofte har man ingen ide om hvad det handler om... Men alt hvad jeg har lært i tyrkisk 1 (tak Studieskolen, teşekkür ederim Gülhan abi) har jeg virkelig fået nytte af. Det føles dejligt at kunne forstå i mindst noget en gang i mellem og tyrkerne er meget søde og hjælpsomme når de ser at man prøver at tale tyrkisk. Jeg glæder mig til at starte tyrkisk kursus næste uge (forhåbentligt)!

Men der bliver også tid til lidt rejseri og andre små-projekter. Jeg var et smut i Nice for et par uger siden med mine dejlige finske veninder. Tak til jer for en super weekend! Men ikke mere om det: "What happens in Nice, stays in Nice", eller noget i den retning... Køkkenprojektet er også blevet færdigt. Der var lige nogle små bumps på vejen, men det blev rigtig flot og vi er glade! Nu glæder vi os til endnu en god uge. Vi er allesammen lidt forkølede, men ellers er humøret højt! 

Helsinki update

Elokuun viimeisenä viikonloppuna teimme tyttöreissun Helsinkiin. Viikonlopun teemana oli ystävien 90-vuotisjuhlat ja sen kunniaksi ajattelin kerrankin tehdä helpon ja elegantin reissun vain tyttöjen kesken.  Perheen miehillä ei ollut mitään ajatusta vastaan, he saivat puolestaan viettää miesviikendin ilman tyttöjen hössötyksiä.

Jo Gazipasan kentällä oli tunnelma jotenkin epätavallisen ketterä ja kevyt. Koirat ovat aina olleet tosi reippaita ja hyviä matkakavereita, mutta kyllähän ne hässäkkää lisäävät lentokentillä, kauppareissulla, ravintola- ja hotellivalinnoissa. Perheen muista miehistä nyt puhumattakaan...

Olimme valinneet hotelliksi Lilla Robertsin, joka on yksi Helsingin kiinnostavimmista hotelliuutuuksista. Elegantti, nykyaikainen mutta kuitenkin kohtuuhintainen hotelli kivalla alueella Helsingin keskustassa. Helsingin lentokentältä pääsee nykyisin ihanan helposti junalla suoraan Helsingin keskustaan, joten heti laskeuduttuamme hyppäsimme junaan ja tunnin päästä olimme jo hotellilla. Lekottelimme hetken aikaa huoneessamme, koska pitihän siitäkin nauttia ja huone oli kieltämättä aika ihastuttava ja tilava ja kylpyhuonekin juuri niin ylellinen kuin voi toivoa.

Helsinki tarjoaa tosi paljon eri tyyppisiä ravintoloita ja keskustaan on tullut tosi paljon kiinnostavia paikkoja. Tällä kertaa pidättäydyimme perinteisemmissä paikoissa ja söimme aina niin ihanaa texmexiä sekä Santa Fé:ssä että Cantina Westissä. Molemmat paikat ovat tuttuja jo nuoruudesta, mutta toimivat edelleen erinomaisesti. Lapsille on tarjolla hienot listat ja värittelytehtävät eivätkä tikkaritkaan olleet pahasta... luulen, että äidin lemppariravintolat ovat saaneet pari uutta fania.

Sightseeingillekin jäi aikaa ja ennätimme kokea leikkipuiston Töölössä (Helsinkin on täynnä toinen toistaan parempia leikkipuistoja), Kiasman, uudet Sea Pool -altaat Kauppatorin kupeessa sekä maailmanpyörän. Kiasman näyttely oli ilahduttava koko perheen elämys. Eteläkorealaisen Choi Jeong Hwanin Happy Together oli nimensä mukainen ajatuksia herättävä väri-ilottelu. Allas Sea Pool aukesi virallisesti vasta seuraavalla viikolla, mutta terassi oli jo auki ja altaat näyttävät kivoilta ja ajatus ympärivuotisesta uimamahdollisuudesta saunoineen keskellä kaupunkia on kyllä aika eksoottinen. Viereisestä maailmanpyörästä on komeat maisemat Helsingin ylle, olihan sitä nyt kerran päästävä kokeilemaan.

Reissun kohokohtana oli sitten sunnuntaina ystävien ysikymppiset (45+45, 40+50, 30+60...?). Juhlat järjestettiin Suomen parhaassa ravintolassa Olossa (ravintolassa myös Suomen paras kokki  ja Michelin tähti, wow). Ystäviä oli tullut läheltä ja kaukaa, tunnelma ravintolan talvipuutarhassa oli mahtava, ja tarjoilut upeita!! Saimme myös behind the scenes -kierroksen koko ravintolassa sekä viereisessä Creative Kitchenissä - upean ravintolaelämyksen taustalla on paljon työtä, taidetta ja intohimoa sekä saumatonta tiimityötä. Kiitokset isäntäparille upeasta illasta!

Matka kotia kohti lähti varhanin (liian varhain) maanantaiaamuna. Mutta viikonlopussa ennättää paljon. Kiitos kaikille ihanille ystäville ja sukulaisille taas kerran, oli ihanaa nähdä. Ja vanhasta kotikaupungistakin saa aina paljon enemmän irti, kun tulee turistina paikalle. Kiitos tästä kerrasta ja nähdään pian taas uudestaan!

Helsinki, here we come!

Blue sky

The lovely room

Lilla Roberts

Beautiful Helsinki

Views from the top

Chilling out

Party time!

Vi lavede en pigetur til Helsinki den sidste weekend i august. Weekendens tema var 90 års fødselsdag og i den anledning tænkte jeg for en gangs skyld at lave en nem og elegant lille udflugt kun med pigerne. Familiens mænd (inklusiv 2 hunde) havde ingenting imod det og de fik så også en afslappende weekend uden for meget pigehalløj.

Man kunne mærke forskellen allerede på Gazipasa lufthavn - hvor var det hele bare let og nemt! Hundene har altid været supernemme at rejse med, men der er jo altid lidt extra besvær på lufthavnen, indkøb, valg af restaurant eller hotel. Og det samme gælder lidt de andre mænd i husholdningen... :-)

Vi havde valgt at bo i Lilla Roberts, som er et af de nye fancy hoteller i Helsinki. Det er elegant, ligger superfint men er også til at betale. Der er en helt ny togforbindelse fra lufthavn til centrum, så efter mindre end en time efter landing, var vi allerede på hotellet. Så skulle vi lige nyde lidt vores hotelværelse, som var superlækkert og med et luksus badeværelse. Lige noget for os piger!

Der er en hav af nye restauranter i Helsinki, men denne gang gik vi efter de gode gamle TexMex steder: Santa Fé og Cantina West. Jeg kender begge to fra mine unge dage, men de fungerer stadigvæk super godt med de dejligste nachos og tortillas. De har også fine børnemenuer samt farveblyanter og slikkepinde... jeg tror Santa Fé og Cantina West fik et par nye fans denne weekend.

Vi havde også god tid til sightseeing. Vi var på legeplads i Töölö (Helsinki er fyldt med lækre legepladser), Kiasma museet for moderne kunst, de nye havnebassiner ved Salutorget og Pariserhjulet. Udstillingen i Kiasma var en festlig helefamilie oplevelse, Choi Jeong Hwans Happy Together var både tankevækkende og nydeligt med mange glade farver. Havnebassinerne åbner først ugen efter, men terrassen var allerede i gang og tanken om et lækkert svømmested i midten af byen med mulighed for sauna er godt nok eksotisk! Pariserhjulet ligger lige ved siden af og det var en sjov oplevelse at se hele byen fra den vinkel.

Turens højdepunkt var så på søndag: vennernes 90-års fødselsdag (45+45, 40+50, 30+60...?) Festen foregik på Finlands bedste (jo, den er god nok!) restaurant Olo, som også har Finlands bedste kok og 1 Michelin stjerne. Der var masser af venner, stemningen i Olos vinterhave var i top og maden var super! Vi fik også en behind the scenes - rundtur i hele restauranten og ved siden af i Creative Kitchen. Bag en uforglemmelig restaurantoplevelse ligger der masser af hårdt arbejde, kunst, passion og teamwork. Tak til værtsparret for en uforglemmelig aften!!

Hjemturen var meget tidligt (alt for tidligt) mandag morgen. Men man kan faktisk nå en masse på en weekend. Tak til alle dejlige venner og famile for en super hyggelig weekend! Man får også meget mere ud af sin gamle hjemby,  når man kommer og besøger den som turist :-) Tak for denne gang og på snarlig gensyn!

Holiday again

Lasten kesäkoulu loppui viime perjantaina ja olemme taas sujuvasti sujahtaneet loma-asentoon. Kesäkoulusta jäi hyvä fiilis - ei siinä nyt ihan sujuvaa turkkia vielä opittu, mutta kieli ja koulu tulivat tutuiksi ja kokonaisvaikutelma oli vahvasti positiivinen.

Tällä viikolla teemana on ollut tutustuminen lähialueeseen ja uusiin ravintoloihin sekä kuntoilun aloittaminen (huh!). Alkuviikosta lähdimme ajamaan vuoren rinnettä ylöspäin. Maisema muuttuu pian aika eri näköiseksi, havumetsää, tyhjyyttä ja komeita maisemia. Pikkukyliä matkan varrella ja joitakin mielenkiintoisen näköisiä ravintoloita, joihin täytynee tutustua jossakin vaiheessa.

Eräänä iltana ajoimme meiltä vuorenrinnettä alas puoliväliin ja päätimme kerrankin pysähtyä Terrace café -nimiseen paikkaan. Sen edustalla on näköalatasanne sekä piknik-alue, joka etenkin sunnuntaisin on täynnä ihmisiä. Maisemat ovat myös todella hienot. Sen sijaan ruokaelämys ei ollut ihan yhtä onnistunut - on suorastaan sääli, että niin hienolla paikalla ei ole viihtyisämpää ravintolaa. Toinen yritys oli eilen illalla kala- ja vihannesmarkkinoiden yhteydessä oleva kalaravintola. Tällä kertaa odotukset ylittyivät komeasti! Todella herkullista ruokaa ja ystävällistä palvelua. Kalaa ei melkein kannata kotiin ostaakaan, kun sitä saa niin loistavasti valmistettuna ravintolasta eikä hintakaan todellakaan päätä huimaa. Eräät ehkä kaipasivat hiukan Chardonnayta (sellaista ei paikallisravintolan listalla tietenkään ole) kalan kaveriksi, mutta hyvin meni kokiksen ja veden voimin!

Kuntoilukin on sitten vihdoin aloitettu. Enää ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä mitään. Joten hopihop kuntokuuri käyntiin ja drinksujen määrä nollaan. Liityin projektin aloituksen kunniaksi suomalaiseen Lean In Five Weeks -nettivalmennukseen. Personal trainer Tomi Kokko on tehnyt ohjelman, joka perustuu hänen hyväksi havaitsemaansa ruokavalioon sekä treeneihin, joita voi tehdä lähes missä tahansa. Välillä tehdään pihalla erilaisia treenejä, välillä kuntosalin suojissa, mutta mitään syitä olla treenaamatta ei ole: kuntosali on meillä lähes kokonaan omassa käytössä ja sääkin suosii ulkona treenaamista. Joten wish me luck, toivottavasti into pysyy ja tästäkin sohvaperunasta kuoriutuu liikunnan ystävä. Herra L. on tietenkin mukana projektissa, kuinkas muuten!

Muuten viikkoa on värittänyt keittiöremontti. Keittiössähän ei siis mitään vikaa ollut ennenkään, mutta ajattelimme nyt heti alkuun tehdä pari pikku parannusta jo valmiiksi ihastuttavaan ja toiminnalliseen keittiöön. Noh, projekti alkoi tosi hyvin ja alkunikotteluiden jälkeen vauhdikkaasti... kunnes huomasimme, että eihän se nyt oikeastaan ole laadultaan yhtään sellainen kuin piti (eikä kai sen pitäisi edes niin paljoa yllättää) ... No, pitkä asia lyhyesti, kaikki revittiin uudestaan pois ja nyt olemme olleet viikon ilman keittiösaareketta ja tiskiallasta... ja keittiöprojekti jatkuu. Tuleeko siihen happy end, sitä emme vielä tässä vaiheessa tiedä, ensi viikolla nähdään :)

View over Alanya

The Green Mosque

Atatürks house

The new sporty life

The kitchen catastrophe

Delicious

Børnenes sommerskole blev færdig i fredags og nu er vi gået i det glade ferie-mode igen. Sommerskolen efterlod et godt indtryk - vi blev nu ikke helt flydende i tyrkisk endnu, men sproget og skolen blev lidt mere familiær og det var på alle mulige måder en god oplevelse.

Temaer i denne uge har været at skabe mere kendskab til nærområdet, at finde nogle gode restauranter og at starte et sundere og mere sporty liv (puha!). I starten af ugen kørte vi op ad bjerget bag Alanya (og vores hus) for at finde ud hvad der gemmer sig bag toppen. Landskabet bliver ret hurtigt helt anderledes, fyrreskov, øde og flotte udsigter over bjergene. Der er små landsbyer og et par interessante restauranter, som vi nok skal besøge senere. 

En aften kørte vi ned ad bjerget og stoppede midtvejs på Terrace Cafe. Det er et sted med et fantastisk view over Alanya og Borgklippen. Stedet er ofte pakket med biler og familier på picnictur, specielt i weekenderne. Men maden på cafén, det var ikke noget at skrive hjem om. Det er lidt synd, fordi stedet er bare så superfint. Vi gjorde et andet forsøg i går aftes til en restaurant i forbindelse med frugt- og fiskemarkedet, kaldet Mercan Balik. Denne gang oversteg oplevelsen forventningerne totalt! Maden var rigtig lækker og servicen fin. Fremover gider vi næsten ikke købe fisk med hjem. Det er nemmere at pege fiskene ud og lade restauranten tilberede dem. Og det til en helt fornuftig pris. Nogle af os savnede måske en flaske Chardonnay til fisken (den slags var ikke på menukortet), men det gik nu også fint med cola og vand.

Det sunde liv er også skudt i gang. Nu har vi simpelheden ingen undskyldninger for ikke at dyrke lidt motion. Så nu er det ja tak til træning og nej tak til drinksene. For at kickstarte projektet er jeg tilmeldt et finsk Internet træningsprogram Lean In Five Weeks. Personal trainer Tomi Kokko har lavet et program med kost og træning, som man kan lave hvor som helst. Man kan kombinere udendørstræning og fitnesscenter, og vi har kompleksets fitnessrum næsten helt for os selv og vejret fejler heller ikke noget. Så wish me luck, jeg håber at denne sofakartoffel endelig finder glæden i træningen! Og Hr. L. er med i projektet, selvfølgelig!

Ellers har vi hygget os med køkkenrenovering. Køkkenet fejlede sådan set ingenting, men vi tænkte at vi vil lige finjustere det dejlige køkken lidt og få lidt mere skabsplads og plads til Hr. Ls vinkøleskabe. Projektet kom godt i gang efter nogle startvanskeligheder, meeen... lige pludsligt så vi at kvaliteten alligevel ikke var i nærheden af det, der var blevet aftalt (og måske skulle vi ikke være så overraskede...). Lang historie kort, så blev det hele revet ned igen og nu har vi været uden køkkenø og vask en uges tid (dog overlever vi med vasken i bryggerset). Køkkenprojektet fortsætter - om det så bliver happy end, det ved vi ikke endnu, men det finder vi nok ud af næste uge :-)