Keys to our new home

Wow, vihdoinkin SE päivä koitti: Avaimet uuteen kotiin. Niin monta kertaa ennenkin on tehty iloinen ja ehkä vähän hikinenkin matka Köpiksestä Alanyaan, mutta nyt oli kuitenkin vähän eri fiilis - jännittynyt, utelias, kupliva, kepeä, hämmentynyt - erilaisten tunteiden valloittava sekamelska. Uusi koti ja uusi maa, seikkailu voi alkaa!

Wow, taas. Talo näyttää nyt yhtä ihanalta, kuin sen muistimme. Kuljeskelemme ympäriinsä ja koetamme sisäistää, että täällä kohta asumme. Pöydällä tervetuliaishedelmiä ja karkkia, jääkaapissa pullo (tai 2!) kuohuvaa ja lapsille limpparia. Aurinko paistaa. Tästä taitaa tulla ihan hyvä :)

Jotta asumisesta tulisi totta, pitää monien muodollisuuksien olla kunnossa. Muutama päivä menikin sitten  eri virastoissa juostessa erilaisia papereita haaliessa, jotta saamme aloittaa seikkailumme. Ja kaikki tietenkin eri paikasta. Ja leima päälle vielä muualta. Mutta ei siitä tällä kertaa enempää. Kaikki paperit saatiin kuntoon ja sitten jäi taas aikaa fiilistellä tätä uutta ympäristöä.

Jännittävät uudet äänet herättävät aamuyöllä, koirat haukkuvat (jes, ei meidän!). Eräänä yönä on mahtava ukonilma. Ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja silti niin oikealta. Tuntuu ihan hassulta lähteä vielä takaisin kotiin 4 viikoksi. Tännehän voisi vaikka jäädä. Ja tähänhän voisi vaikka tottua...

Monista asioista unohdin ottaa kuvan, mutta siihen tulee toki muutos. Tässä kuitenkin muutamia huippuhetkiä.

View from the terrace

Our palmtree

Good morning Alanya

Wow, endelig er DEN dag kommet: Vi får nøglerene til vores nye hjem! Så mange gange før har vi lavet denne hyggelige og måske også lidt svedige tur fra København til Alanya, men denne gang føles det alligevel lidt anderledes - spændt, nysgerrig, boblende, let, forvirret - en dejlig cocktail af forskellige følelser. Nyt hjem og nyt land, eventyret starter her!

Wow, igen. Huset ser ud lige så lækkert som vi husker det. Vi går rundt og prøver at få det ind, at det er her vi snart skal bo. På bordet er der velkomst frugt, slik, i køleskabet en flaske (eller to!) bobbeldrik og sodavand til børnene. Solen skinner. Det her kan blive godt :)

Spændende nye lyde vækker mig meget tidligt om morgenen, hundene gør (yes, ikke vores!). En nat er der en kæmpe tordenvejr. Og alt føles på samme tid så uvirkeligt og alligevel rigtigt. Det føles næsten helt forkert at tage hjem igen for de sidste 4 uger. Man kunne faktisk blive her. Og blive vant til det her.

Der var så mange ting jet gerne ville tage et billede af, men glemte det totalt. Det skal nok ændre sig. Ovenpå et lille smagsprøve af nogle af de gode stunder.